Vähemmistöt ja exopopulaatiot

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä. Luethan siis ensimmäisen blogikirjoituksen ensin. Viittaukset Ihmisten rauha -kirjoituksen otsikoihin on tehty (-> tällä tavalla). Viittaukset toisiin blogikirjoituksiin on tehty (: tällä tavalla)

Katson, että suhteessa globaaleihin enemmistöihin ja vähemmistöihin (:Globaalit enemmistöt ja vähemmistöt) on syytä kirjoittaa myös siitä, mikä todella on vähemmistö ja mikä on ennemminkin exopopulaatio. Exopopulaatiolla tarkoitan suuremmasta laumasta erillään elävää lauman pienempää osaa.

Äitilauma (-> Ihminen on apina) on aina vähemmistö, jos jokin suurempi lauma alistaa sitä ja sen alueita. Sen sijaan, jos jokin suurempi lauma on aikanaan alistanut jotakin aluetta tai jokin osalauma suurempaa laumaa on muuttanut jonkin toisen äitilauman alueelle, kyseessä on exopopulaatio. Samoin kyseessä on exopopulaatio, jos kyse on pienestä laumasta, joka on muuttanut jonkin äitilauman alueelle.

Jos kyse on pienestä laumasta, joka ei ole olemassa enää muualla, voidaan katsoa sen olevan erityisen suojelun tarpeessa ja siten vähemmistö. Tällöin tulisi tutkia, voidaanko tällaiselle laumalle suoda äitilauman asema jollakin pienellä alueella alkuperäisen äitilauman sijaan.

Jos kyse on laumasta, joka on kehittynyt eri suuntaan kielellisesti ja kulttuurillisesti kuin vastaavat sukulaisryhmät muualla, voidaan tarkastella tulisiko sillekin myöntää jonkinlainen vähemmistöasema ja kenties äitilauman asema jollakin alueella. Tässä riittävän pitkä jatkumo on avainasemassa. Jos jatkumo on ollut satoja vuosia, tulisi tällaista laumaa tarkastella vähemmistönä. Jos jatkumo on vain joitain sukupolvia, katson, että kyse on mukautumattomasta vieraslaumasta, jonka ensisijainen velvollisuus on mukautua äitilaumaan. Muu olisi väkivaltaa äitilaumaa kohtaan. (-> Väkivalta, -> Laumaanliittymisen tunnusmerkit)

Otetaan taas esimerkkinä Suomi ja Suomesta neljä erillistä laumaa: suomalaiset, ruotsalaiset, saamelaiset ja romanit. Saamelaiset olisi parempi nähdä useana erillisenä laumana, joilla jokaisella on äitilauman asema alueellaan, mutta yksinkertaisuuden vuoksi käsittelen heidät tässä yhtenä laumana. Suomalaisilla ja saamelaisilla näyttäisi olevan selkeä äitilauman asema omilla alueillaan. Entä ruotsalaiset sitten? (: ”Opetelkaa ruotsia, juntit!”) Suomessa asuvat ruotsinkieliset ovat suhteessa suomalaisiin ja saamelaisiin vanha alistajakansa, josta suurin osa asuu Ruotsissa. Heidän voidaan nähdä exopopulaationa ja heillä on väistämisvelvollisuus samalla alueella asuviin suomalaisiin nähden (-> Väistämisvelvollisuudet). Samoin saamelaisalueella asuvat suomalaiset tulee nähdä exopopulaationa, jolla on väistämisvelvollisuus. Romanit taas ovat Suomessa satoja vuosia vanha lauma, jolla on eriytyneitä kielellisiä ja kulttuurellisia piirteitä. Tulisi katsoa, että he tarvitsevat erityistä suojelua kyetäkseen olemaan olemassa jatkossakin. (-> Olemassaolon edellytykset.) Tämä ei voi tapahtua jonkin toisen äitilauman alueella vaan tulisi tapahtua heille eriytetyllä alueella.

Eli on tärkeää huomioida, missä asemassa lauma on, kun sen oikeuksia aletaan miettimään. Exopopulaatio ei voi vaatia itselleen vähemmistöasemaa ja käyttää sitä hyväkseen, sillä silloin pahimmillaan tapahtuu niin, että suurempi lauma hyötykäyttää ja käytännössä alistaa pienempäänsä, jolla pitäisi olla äitilauman asema alueellaan.

Sankarit ja pelastajat

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä. Luethan siis ensimmäisen blogikirjoituksen ensin. Viittaukset Ihmisten rauha -kirjoituksen otsikoihin on tehty (-> tällä tavalla).

Ihmisillä tuntuu olevan suuri tarve sankareille ja pelastajille. Jos sellaisia ei ole tarjolla, heidät keksitään. Näin on syntynyt niin uskontoja kuin kulttejakin ja se näkyy jatkuvasti niin pop-kulttuurissa kuin politiikassakin. Tuntuu, että ihmisjoukot tarttuvat mihin tahansa oljenkorteen, jotta joku tekisi heidän olonsa paremmaksi. Tavalla tai toisella.

Suuri usko pelastajaan saa ihmiset passivoitumaan tai perustamaan lahkoja tai ideologioita, joita he sitten pakottavat muille. He joko eivät tee tarpeeksi itse muuttaakseen olosuhteita, joissa elävät tai tekevät olosuhteet hankaliksi muille. Ja silloinkin, jos he onnistuvat saamaan valtaan, he vain kurjistavat tilannetta ennestään joustamattomuudellaan ja suurella uskollaan pelastajaansa ja omaan aatteeseensa.  (-> Uskonnot, -> Ideologiat)

Tämä on näkynyt viime vuosina uusien poliittisten pelastajien nousuna. Toiset heistä ovat hyvin konservatiivisia, kuten Trump tai Putin – toiset taas liberaaleja kuten Macron tai Trudeau. Tällaiset pelastajat kertovat ajasta, jolloin kansa ei koe oloaan turvalliseksi ja kansainvälinen tilanne on hankala. Se kertoo suurista kansallisista epäoikeudenmukaisuuden tunnoista. Tarvitaan joku joka pelastaa meidät kaikelta tältä.

Poliittisten pelastajien ilmestyminen kertoo paitsi poliittisen järjestelmän toimimattomuudesta myös kansalaisten passivoitumisesta. He luovuttavat ja äänestävät sitä, kuka lupaa heille eniten. Sitten he ehkä äänestävät jotain toista, kun he pettyvät ensimmäiseen pelastajaan, mutta eivät aktivoidu itse. Tämä luo mahdollisuuden valepelastajille, joista tulee käytännössä diktaattoreita. Näistä en tässä anna esimerkkiä, mutta luotan siihen, että kuka tahansa päivän uutisia lukeva henkilö löytää helposti esimerkkejä itsekin.

Tärkeää olisi siis voimauttaa ihmiset toimimaan itse. Heillä tulee olla riittävästi kanavia vaikuttaa ja heillä tulee olla riittävä yleissivistys, jotta he tietävät miten asiat on ja miten niitä voidaan muuttaa. Siksi  yleissivistävä koulutus kaikille valtion asukkaille on edellytys osallisuudelle.

Yleissivistys on tärkeää myös siksi, että useampi ihminen ymmärtäisi, etteivät keksityt sankarit ja pelastajat auta. Voima tekemiseen pitäisi löytyä ihmisiltä itseltään ja heidän välisestä yhteistyöstä.

Ihmisten välinen yhteistyö taas tuhoutuu sitä nopeammin, mitä vähemmän ihmiset tuntevat olevansa samaa joukkoa. (-> Me-ryhmät)

Sankarien ja pelastajien ilmaantuminen on aina merkki työstä, jota ihmiset eivät halua itse tehdä. Siksi heidän ilmaantumisensa on myös merkki siitä, että ihmisiä pitäisi aktivoida toimimaan itse.