Vapaus, veljeys, tasa-arvo

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat Ranskan vallankumouksen arvot ja edelleen Ranskan motto. Niitä on toisteltu historian sivu, mutta monikaan ei pysähdy ajattelemaan niiden sisältöä. Jokaisessa uudessa tilanteessa niille annetaan uusi merkitys, jonka puolesta taistellaan. Sellaisinaan ne ovat tyhjiä arvoa. Tyhjienkin arvojen takia ihmiset ovat valmiita tappamaan, kunhan heillä on suuri usko siihen, että arvo ei ole tyhjä. Heitä tietenkin voidaan käyttää hyväksi kerta toisensa jälkeen.

Vapaus

Vapautta ei ole. Se on pelkkä poliittinen iskulause. Kaikki taistelevat vapauden puolesta. Miten voi olla, että kaksi eri joukkoa taistelee toisiaan vastaan ja saman arvon puolesta? Koska he näkevät sen vain omalta kannaltaan, omien tarkoitusperiensä kautta.

Vapautta ei ole. On vain vuorovaikutussuhteita, riippuvuussuhteita ja annettuja oikeuksia.

Olisi tärkeä jättää tyhjät arvot pois ja keskittyä pohtimaan, miten toiminnat vaikuttavat toisiin ja minkälaisia oikeuksia kukin osapuoli tarvitsee ollakseen olemassa.

Veljeys

Tämä on mielenkiintoisen näistä kolmesta arvosta. Mitä tällä tarkoitetaan? Keiden veljeyttä? Oman lauman sisäistä veljeyttä vai kaikkien ihmisten veljeyttä kaikkialla sukupuolesta riippumatta?

Tässäkin arvon sisältö jää lähinnä tilannekohtaisesti arvioitavaksi. Sodassa veljeys on yleensä vain samalla puolella taistelevilla.

Sinällään pidän lauman miesten veljeyttä tärkeänä, mutta kun siitä tehdään tyhjä arvo, se ennemmin menettää arvonsa kuin ohjaa käyttäytymistä positiiviseen suuntaan.

Tasa-arvo

Tasa-arvokin on poliittinen iskulause. Me olemme täällä yhdessä. Meillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka toimivat parhaiten yhdessä. Pitäisi puhua ennemmin rooleista kuin tasa-arvosta. Meillä jokaisella tulee olla arvostettu rooli yhteisössämme – ja meidän pitää oppia antamaan tilaa muille ja heidän rooleilleen. Kyllä, toimitusjohtaja voisi tietenkin tehdä useimmat työt itsekin, mutta se ei olisi kovin tehokasta yrityksen johtamista. On parempi palkata ihmisiä, jotka tekevät osan töistä ja luottaa heihin ja kunnioittaa heidän työpanostaan.

Samoin se on ihmisyhteisöissä. Me tarvitsemme toisiamme. Meidän tulisi kunnioittaa toisiamme ja roolejamme yhteisössä. Meidän tulisi antaa tilaa kaikille tehdä roolinsa eikä astua heidän varpailleen ja tyrkätä heitä syrjään heidän roolistaan.

Tasa-arvokeskustelu on edennyt siihen, että keskustellaan, onko tasa-arvoa mahdollisuuksien tasa-arvo vai lopputuleman tasa-arvo. Koskaan ei tule olemaan kumpaakaan. Niitä käytetään vain omien poliittisten päämäärien edestämiseen. Koskaan ei päästä tilanteeseen, jossa kaikki lähtisivät samalta viivalta tai tulisivat samaan aikaan maaliin. Se on ihmiskirjon kauneus. Siksi me autamme toisiamme ja annamme tilaa olla.

Pidän tasa-arvokeskustelua osasyynä ihmisten eksymiseen omassa elämässään. He eivät tiedä, mitä heidän pitäisi olla ja mitä tehdä. Kun heillä on selkeä rooli, he eivät ole niin eksyksissä. Heillä on polku eikä heidän tarvitse raivata sitä itse. Oman polun kulkeminen ja sen raivaaminen kuulostaa hienolta – ja se on hienoa, kun siihen kykenee – mutta monelle se ei ole oikea reitti.

Nähdäkseni tasa-arvokeskustelu syntyi aikanaan siitä, että roolit olivat kovin kapeat eivätkä ne sopineet kaikille. Silti perinteisissä sukupuolirooleissa on paljon hyvää ja ne sopivat monille. Kyse on ehkä ennemminkin roolien vähyydestä kuin tarpeesta tuhota ne.

Ihmisyhteisön roolien tulisi pyrkiä ylläpitämään yhteisöä, joten kaikki ideologiat, jotka eivät pyri tähän, ovat haitallisia yhteisölle.

Eikä niiden roolien pitäisi tulla päihdeporukoista tai viihteestäkään.