Äärioikeisto, äärivasemmisto, ääriuskovaiset

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Ääriainekset nostavat kannatustaan

Otan pitkästä aikaa taas aiheeksi ajankohtaisen keskustelun. Sekä islamilainen että äärioikeistolainen terrorismi on ollut viime aikoina vahvasti esillä. Ne on yhdistetty samankaltaisiksi. Väitän tässä kirjoituksessa toista. Niillä on eroa vaikka samankaltaisuuttakin löytyy.

Myös äärivasemmistolaiset ovat käyttäneet väkivaltaa niin menneinä vuosikymmeninä kuin taas näinäkin päivänä.

Sekä valkoinen ylivalta että islamismi siinä missä äärivasemmistokin edustavat ääriajattelua ja siksi ne tulisi samoilla tavoilla hoitaa. Valkoinen ylivalta mielletään ajatteluksi, jossa eurooppalaistaustaisella väestönosalla tulisi olla valta yhteiskunnassa. Islamismi on uskonnollista ääriajattelua, joka näkyy pahimmillaan väkivaltana toisinajattelevia kohtaan – myös niitä, jotka muuten kannattavat islamistisia ajatuksia. Äärivasemmistolaisuus on robinhoodmainen aate, jossa koetaan sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja taistellaan niitä vastaan, joilla on.

Olen samaa mieltä siitä, että kyseessä ovat ääriliikkeet, mutta niiden nykyiset ilmenemismuodot ovat ääriliikkeitä eri syistä. Sillä on merkitystä.

Epätoivo saa ihmiset väkivaltaisiksi

Nykyisellä ja 1930-40 -lukujen kansallissosialismilla on eroavaisuuksia. Kun 1900-luvulla kansallissosialismi ja natsiaate olivat hyvin eugenistisia ja imperialistisia, on nykyinen epätoivoinen yritys pitää aatteen kannattajien omien etnisyyksien hallussa edes ne alueet, joilla heidän yhteiskuntansa ovat sijainneet. Eugenismi viittaa rotuoppiin ja sen soveltamiseen, imperialismi mahdollisimman suuren valtakunnan tavoitteluun muiden kustannuksella.

Nykyisinkin on kaivettu noita vanhoja väitettä aatteellisuuden tueksi – tai esteeksi, miten sitä katsookaan. Väitteitä, joilla on vahva negatiivinen painolasti. Tämä painolasti ja mielikuvat vanhasta estävät hyvin tehokkaasti nykyisen äärioikeiston viestin perillemenon. He haluavat olla turvassa, pitää sen, minkä katsovat omakseen, jatkaa sukuaan kaltaistensa kanssa ja turvata jatkuvuuden. Nämä ovat asioita, jotka valtaosa ihmisistä ymmärtää. Heidän tarvitsee vain hiukan kaivella omia tuntemuksiaan. Nämä asiat meidän tulee turvata, jos haluamme säilyttää ihmiskunnan monimuotoisuuden ja suojella ihmiskunnan suurinta rikkautta.

Ihmiset, jotka katsovat olevansa eri mieltä, ajattelevat usein lähinnä sellaisia asioita kuin ihmisyys ja auttaminen. On kovin helppo ymmärtää ihmisyys väärin ja auttaa väärällä tavalla. Koskaan ei saisi auttaa niin, että saattaa toiset vaaraan.

Äärioikeisto ja populistit ovat huolissaan omasta omistajuudestaan ja heidän omistajuutensa on suoraan kytketty heidän olemassaoloonsa. Jos heillä ei ole maata, heillä ei ole oikeutta. Jos heitä ei katsota olevan olemassa, heillä ei ole oikeutta. Jos heillä ei ole maata, heillä ei ole toimeentuloa. Jos heidän pitää antaa kaikesta siitä osa pois, mikä pitää heidän hengissä ja olemassa, sitä haavoittuvampia he ovat jatkossa.

Kun äärioikeistolainen tekee terrori-iskun niitä kohtaan, jotka ryöstävät heitä, vievät heidän oikeutensa, eivät liity osaksi heitä tai tekevät muuta väkivaltaa heitä kohtaan, hän on epätoivoinen. Hän haluaa puolustautua ja puolustaa omiaan. Hän tekee sen väärällä tavalla. Väkivallan tulee olla vasta viimesijainen keino omien oikeuksien palauttamiselle. Se, että hän turvautuu siihen, kertoo hänen epätoivonsa määrästä.

Pidän nykyistä äärioikeiston nousua ja sen väkivaltaa vastaliikkeenä sille politiikalle, jota on tähän mennessä harjoitettu. Tällainen ääriliike on huonon politiikan synnyttämä. Jos politiikka on toimivaa, tällaisia liikkeitä ei synny. Kenelläkään ei ole silloin tarvetta mihinkään ääriliikehdintään. Siksi vanhat puolueet ja poliitikot eivät voi paeta vastuutaan vaan heidän tulisi nöyrästi myöntää, että he ovat epäonnistuneet.

Vahva usko saa ihmiset kuvittelemaan olevansa oikeutettuja

Entä islamistit sitten? He saattavat kokea samanlaisia tuntemuksia kuin äärioikeistokin. He saattavat kokea, että heidän yhteisönsä on vaarassa ja siksi heidän tulee puolustautua tai jopa käydä sotaa niitä vastaan, joiden taholta he kokevat vaaran. Tämä on mielestäni tosi vain osin.

Sellainen islamin tulkinta, joka tekee islamismin mahdolliseksi, on hyvä esimerkki siitä, kuinka uskontoa käytetään aseena. Sitä käytetään uskovaisten vallan kasvattamiseksi, omien kurissa pitämiseksi ja uusien elinalueiden valtaamiseksi. Tällaista kielenkäyttöä on islamisteilta kuultu – ja käytännön tekoja nähty.

Juuri nämä käytännön teot – väkivalta ja väärinkäytökset muita kohtaan – ovat niitä asioita, jotka saavat muut hätääntymään ja tekemään liiankin vahvoja oletuksia tilanteen vakavuudesta. Tilanne on monin paikoin vakava, mutta ei niin vakava, että kansalaisten tarvitsisi turvautua oman käden oikeuteen.

Uskontojen haitoista kirjoitin Ihmisten rauhassa. Kirjoitin erityisesti siitä, millä keinoin uskontojen haittoja voisi vähentää. Ne tulisi ottaa vakavaan harkintaan.

Uskonnon yksi hankalimpia puolia on ihmisten usko heidän tekojensa oikeutukseen. Heidän uskonsa on niin syvä, että he uskovat olevansa oikeutettuja jopa hirveimpiin tekoihin. Usein vain samoin uskovat ovat edes arvokkaita. Pahimmillaan he julistautuvat koko muun ihmiskunnan vihollisiksi. Sellaista ei voida hyväksyä.

Äärivasemmisto

Äärivasemmiston ideologia tukeutuu koettuun tai todelliseen sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen. Siinä missä oikeistopopulismi tukeutuu eliitin ja kansan väliseen eturistiriitaan, lienee yllättävää, että äärivasemmisto tekee aivan samaa. Vasemmistolla kuka tahansa etuoikeutettuna nähty henkilö voi olla vihollinen.

Äärivasemmistolla on samankaltaisia piirteitä kuin ääriuskovillakin. Heillä on dogmansa, jotka oikeuttavat heidät väkivaltaan. Äärivasemmisto pyrkii auttamaan, auttamaan vaikka väkivalloin ja vaikka siitä avusta ei olisi mitään hyötyä. Kuten äärioikeistokin, hekin toimivat vaistonsa varassa. Nyt on vain korostunut toinen vaisto. Siinä missä äärioikeistolla vaisto on eloonjääminen ja reviiristä taisteleminen, äärivasemmistolla se on hierarkinen taistelu ja lauman resurssit. Myös muiden auttaminen voi toimia äärivasemmistolaisen vihan välineenä. Kirjoitin vääränlaisesta auttamisesta Ihmisten rauhassa.

Mitä tulisi tehdä?

On ensiarvoisen tärkeää, että kyetään ymmärtämään niitä vaikuttimia, joita tällaisten ääriliikkeiden taustalla myllää. Minkälaiset tunteet ja asiat saavat ne liikkeelle. Kun tämä ymmärretään, pyritään siihen ainoaan asiaan, mikä poistaa väkivallan: tilanne, jossa väkivaltaa ei tarvita. Toisin sanoen meidän tulee luoda tilanne, jossa kukaan ei koe oikeuksiensa tulevan loukatuiksi tai olemassaolonsa vaarantuvan. Meidän tulee luoda tilanne, jossa dogmat eivät saa ylivaltaa eikä liian suurta arvostusta. Meidän tulee luoda tilanne, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ylettyy yhteiskunnan vähäisimmästä suurimpaan – ja pitää huolta, että yhteiskunta toimii yhteisen edun hyväksi.

Kun ääriliike ilmestyy poliittiselle kartalle ja kaduille, se tulee ottaa merkkinä siitä, että on toimittu väärin. Tulee toimia taitavammin, tulee tehdä parempaa politiikkaa ja ottaa kaikki huomioon. Jokaisen on tehtävä myönnytyksiä, mutta kenenkään oikeuksia ei voida polkea.

Kirjoitin ryhmäoikeuksista enemmän Ihmisten rauhassa. Ryhmäoikeuksien tulisi olla jatkuvassa vuoropuhelussa ihmisoikeuksien kanssa. Toista ei voi olla ilman toista. Kirjoitin myös ideologioiden haittojen minimoinnista oman blogikirjoituksen.

Olen varoitellut niin Ihmisten rauhassa kuin blogikirjoituksissakin paluusta menneeseen ja vanhojen ideologioiden nostamisen ratkaisuiksi tämän päivän ongelmiin. Ne ovat aina väärä vastaus. Meidän tulee katsoa eteenpäin ja jättää menneet historiaan. Niistä tulee ottaa oppia, mutta samalla muistaa, että tilanne on toinen. Jos ne eivät toimineet silloin, ne eivät toimi tälläkään kertaan. Luultavasti silloin kysytään vääriä kysymyksiä ja annetaan vääriä vastauksia. Oikeatkin olisivat löydettävissä.