Periaatteet ja tulkinta

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

 

Periaatteet

Ihmisyhteiskunnat ovat muutosten edessä. Ilmastonmuutos, ympäristötuhot, sosiaaliset ongelmat, niin oikeisto- kuin vasemmistopopulismin nousu ja muut tämänkaltaiset ongelmat ovat asettaneet niiden toimintatavat kyseenalaisiksi. Ymmärretään, jos tahdotaan ymmärtää, että näin ei voi jatkua ja jotain on tehtävä.

Ongelmana ovat yleensä vakiintuneet tavat ja periaatteet. Ei kyetä tarvittavaan muutokseen eikä usein nähdä edes tarvetta sille. Kaikki todisteet muutoksen tarpeelle voidaan aina sysätä sivuun ja väittää, että ne eivät ole totta. Usein ihmiset, jotka katsovat, että heidän lyhyentähtäimen etunsa kärsii eivät tahdo pitkäntähtäimen muutoksia. Tämä ei ole heidän eikä heidän jälkeläistensä etu.

Vakiintuneet tavat ja periaatteet voivat olla esimerkiksi poliittisia. Maassa on tietynlainen poliittinen järjestelmä, joka mukautuu huonosti muuttuviin olosuhteisiin. Poliittiset lehmän kaupat ja selän rapsutukset, korruptio ja yksilöiden oman edun tavoittelu ovat muutoksen kivirekinä. Jos kansa kuitenkin näkee, että muutos on tarpeen, he joko äänestävät pelastajia tai sankareita, joiden uskovat muuttavan kaiken, tai lähtevät mellakoimaan. Tämä on nyt nähty useissa maissa. Kumpikaan tapa ei tuota toivottua tulosta.

Vakiintuneet tavat voivat olla myös tapoja, joita ihmiset ylipäätään käyttävät. Otan esimerkiksi auton käytön. Se aiheuttaa monia ongelmia, niin kaavoitukselle, turvallisuudelle kuin luonnollekin. Silti siitä tuntuu olevan lähes mahdotonta luopua. Harva haluaa takaisin hevospeliinkään. Muutosvastarinta voi näkyä monin eri tavoin, vaikka tarve muutokselle ymmärrettäisiinkin.

Koska näillä tavoilla ei päästä toivottuun tulokseen (pitkäjänteinen parempi maailma kaikille, ei ympäristö ongelmia), tulisi periaatteet ottaa vakavaan harkintaan. Mikä periaatteissa on väärin? Millä lailla periaatteita muuttamalla voidaan luoda tuo parempi maailma?

Paremmat periaatteet

Tärkeää on poistaa kertynyt kuona, joka on nykyiset periaatteet ja niiden moninaiset poikkeukset ja aloittaa periaatteiden pohdiskelu alusta. Mitkä ovat ne asiat, joille kestävät periaatteet voidaan luoda? Mitä edellytyksiä täytyy tällaisella periaatepohjalla olla?

Tästä asiasta ollaan varmasti montaa eri mieltä ja moni tuskin huomaa eroa entisten periaatteidensa ja mahdollisen uuden pohjan välillä. He yrittävät luoda periaatteet jo olemassaoleville periaatteille ja silloin he tulevat lähinnä sotkeneeksi soppaa lisää. Tässä on hyvä huomata, että osa niistä olemassaolevista periaatteista on hyviä ja käyttökelpoisia, mutta nekin tulee perustella uudelleen eikä vain luoda uutta niiden päälle.

Olemme edenneet jo pitkälle tieteessä ja oppineet paljon niin itsestämme, toisistamme kuin luonnostakin. Nämä ovat asioita, joiden päälle uusia periaatteita voidaan luoda. Jopa, tulisi luoda. Koska olisi typerää jättää saavutettu tieto käyttämättä.

Sen sijaan ideologiat ja uskonnot ovat huonoja pohjia rakentaa kestäviä periaatteita. Ne eivät pohjaa jatkuvasti täydentyvälle tieteelle. Ne ovat enemmän tai vähemmän staattisia pohjaltaan ja vaativat seuraajiaan olemaan irrationaalisia suhteessa uuteen tietoon. Kaikki uusi tieto tulee tulkita näiden ideologioiden ja uskontojen kautta.

Minun ajatukseni kestävästä pohjasta ja suuntaa-antavista periaatteista olen kirjoittanut näihin blogikirjoituksiin ja Ihmisten rauhaan. Kuten olen monesti jo painottanut, niitä tulee kyseenalaistaa ja niiden periaatteet todeta itse paikkansa pitäviksi. Pahinta olisi, jos joku alkaisi uskoa niihin.

Mutta vaikka ei Ihmisten rauhasta pitäisikään, voi silti luoda kestävämpiä periaatteita, jos palaa perimmäisiin asioihin ja ymmärtää, mitä tulevaisuus vaatii.

 

Asioiden tulkinta

Tämän halusin liittää tähän, koska kestävien periaatteiden luomisessa on tärkeää osata tulkita asioita.

Ongelma on nähdäkseni tänä päivänä se, että tulkinnat tapahtuvat ideologioiden ja uskontojen kautta. Myös subjektiivista tulkintaa käytetään paljon. Siis sellaista tulkintaa, jossa ihminen tulkitsee asiat oman kokemuksensa ja tunne-elämän pohjalta eikä kykene etäännyttämään itseään arvioitavasta asiasta.

Otan esimerkin: Meillä on yhteiskunnallinen ja sosiaalinen ongelma A. Politiikot, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset itse tulkitsevat sitä monin eri tavoin, mutta kaikki tulkitsevat sen subjektiivisesti. He ottavat faktat ja pohtivat, miten ne vaikuttavat heidän oman näkökulmansa kautta. He eivät anna faktojen horjuttaa omia näkökulmiaan asian suhteen.

Tähän samaan liittyy tietty ihmiskeskeinen lähestymistapa. Siinä ollaan sokeita laajoille kaarille ja ajatellaan vain kokemuksen ja historian kautta. Tilastot tulkitaan myös näin.

Sen sijaan, jos ihmisen ongelmaa lähestyttäisiin enemmän tieteen ja erityisesti biologian kautta, voisimme saada itsestämme objektiivisia näkemyksiä.

Moni meistä on varmasti katsellut luontodokumentteja, joissa selostetaan, kuinka jokin laji selviytyy elinolosuhteissaan ja mitä kaikkea siihen selviytymiseen liittyy. Näkökulma on tavallisesti hyvin objektiivinen (tosin viime aikoina olen nähnyt mitä pöyristyttävimpiä dramatisointeja). Apinalaumassa käyttäydytään näin ja näin, koska syyt. Kun ihmisiä seurataan samalla tavalla, tähän ei kyetä. Tähän pitäisi kyetä. Ihmislaumassa käyttäydytään näin ja näin, koska syyt. Ihmisbiologeilla olisi paljon työtä yhteiskunnan kehittämisessä ja kestävien periaatteiden luomisessa.