Kantaväestö voi menettää alueensa hallinnan, jolloin se muuttuu yhteismaaksi, josta jokainen ryhmä pyrkii saamaan mahdollisimman suuren hyödyn irti välittämättä alueen hoitamisesta. Tämä tilanne voi muuttua konfliktin kautta poltetuksi maaksi, jossa alue pyritään tuhoamaan tavalla tai toisella, jotta muutkaan eivät saisi siitä hyötyä tai jotta jokin lauma saisi sen omaan hallintaansa.
Kirjoitin yhteismaasta ja vieraista johtajista edellisissä blogikirjoituksissani.
Poltettuja maita on tavattu nähdä sodissa. Niillä pyritään vaikeuttamaan vihollisjoukkojen etenemistä. Viime aikoina sodissa on näkynyt myös tilanteita, joissa poltetuilla mailla on pyritty hyökkäämään siviilipopulaation taistelutahtoon. Samankaltaista poltetun maan taktiikkaa näkyy nyt myös suurissa kaupungeissa. Ihmisryhmät tuhoavat kaupunkia joko saadakseen sen haltuunsa tai kostaakseen muille oletetut vääryydet.
Poltetut maat ja poltetut kaupungit ovat laumojen reviiritaistelujen merkkejä. Yksi ihmislauma yrittää saada itselleen reviirin ja vallan. Tosin hallitut eivät siitä suuremmin muutu vaan hallitsijat. Yleensä pyrkimys on aina uuden lauman valtaan ja vallan väärinkäyttämiseen lauman johtajien hyödyksi. Tähän päämäärään päästäkseen johtajat käyttävät hyväkseen kaikkia mahdollisia keinoja – myös poltettua maata.
Poltettu maa voi olla varoitus, uhka, keino taistella ja alistaa ja se voi olla keino tuhota vihollislauma. Alueella, jolla on useita eri ihmislaumoja ja jolla tuhotaan enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti omaisuutta, on hyvin luultavasti alue, jolla poltettua maata pyritään käyttämään. Nuo ihmislaumat voivat olla eri etnisyyksiä, vahvojen rajojen eristämiä ihmisryhmiä tai ideologisia ryhmiä.
Poltetun maan tilanteeseen ajaudutaan, kun vieraslaumat kasvavat riittävästi ja saavat valtaa. Tällaisessa tilanteessa vieraslaumat pyrkivät saamaan alueen omaan hallintaansa. Näin käy yleensä välittämättä siitä, tajuaako ryhmä missään vaiheessa toimivansa näin, tajuavatko laumat taistelevansa reviiristä. Kantalauman eli äitilauman jäsenet saattavat olla niin tuudittautuneita turvallisuuden tunteeseen, että he eivät tajua kehittyvää tilannetta. Se voi koitua äitilauman kohtaloksi.
Siksi on tärkeää, että tällaiset tapahtumat ja kuviot tunnetaan ja nähdään.
Miten tällaiset tilanteet tulisi sitten ratkaista?
Missä tahansa reviirikiistatilanteessa täytyy ensin tunnistaa se, kenellä on alueeseen vanhin oikeus. Tämä ryhmä on äitilauma. Kun oikeus on tunnistettu, täytyy alkaa tekemään työtä sen palauttamiseksi. Usein tällaisissa tilanteissa joudutaan tekemään pitkäaikaista työtä ja tunnistaa tilannefaktat eli ne tosiasiat, jotka vaikuttavat senhetkiseen tilanteeseen. Nuo solmut voidaan yleensä aukaista, jos aikaa ja tahtoa on.
Jos vieraslauma on hallitseva tai siitä on muuten tullut liian voimakas, sovitteluprosessit voivat käydä mahdottomiksi. Tällaisissa tilanteissa ulkopuolisten tulisi taata äitilaumalle sen oikeudet ja omalla voimallaan tasapainottaa vieraslauman voimaa.
Viime kädessä tilanne voi äityä sodaksi. Se on tilanne, jota olen pyrkinyt näillä kirjoituksilla välttämään. Kun ilmiöt ja tilanteet tunnistetaan ajoissa, sota voidaan välttää. Jos niitä ei tunnisteta, sota voi olla väistämätön. Silloin äitilauman käyttämä väkivalta on vastaväkivaltaa heitä laumaansa ja oikeuttaan käytettyä väkivaltaa vastaan. Vieraslauma on aina hyökkäävä osapuoli.
Ihmisten rauha 