Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.
Sovinto vai käskyt?
Me länsimaissa olemme tottuneet elämään demokratiassa ja jopa ottamaan sen itsestäänselvyytenä. Monille se on paras ja ainoa tapa hallita valtakuntaa. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut ja tälläkin hetkellä autoritäärisiä valtioita syntyy lisää.
Siihen on olemassa syynsä. Kyse on ihmisyhteisöissä aina lopulta olemassaolosta. Olemassaolon kannalta tärkeää on omistajuus, joka takaa resurssit olemassaololle. Pelko olemassaolon ja omistajuuden päättymisestä ovat huomattavia voimia ihmisyhteisöjen toiminnan taustalla.
Demokratia toimii hyvin silloin, kuin toimii, koska se osallistaa ihmiset päättämään asioista yhdessä. Toisaalta demokratia voi olla altis ulkopuoliselle vaikuttamiselle. Totalitaristinen yhteiskunta taas on kuin vikasietotila, jossa pyritään vain ylläpitämään yhteiskunta ja sen perustoiminnot – ja ehkä toteuttamaan valtaapitävien henkilökohtaisia pyrkimyksiä. Kansa jää vähemmälle huomiolle.
Demokratian toimintahäiriöt
Demokratia toimii vain yhteisöissä, joissa on huomattava yhteenkuuluvuuden tunne ja kohtuulliset luokkaerot. Toisin sanoen köyhiä ei saa olla paljon eivätkä he saa olla pahan puutteen alaisia.
Yhteisöissä, joissa näin ei ole, yhteisön sisäinen sosiaalinen kiipeäminen voi osoittautua ongelmaksi. Köyhät voivat haluta vallankumousta. Toisaalta, jos yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ei ole, eri ryhmät tappelevat omistusoikeudesta ja vallasta. Molemmat tilanteet ovat hyvin herkkiä totalitarismille. Lakien täytyy olla sellaisia, että valta pysyy ja kaikki noudattavat sääntöjä – jos valta on kansalla yhteisesti, he luultavammin myös noudattavat sääntöjä omasta tahdostaan.
Monikulttuurisessa yhteiskunnassa ”muiden säännöt” -ilmiö aiheuttaa ongelmia. Siinä jokin ryhmä, joka ei koe olevansa vallassa, ei noudata muiden tekemiä lakeja. Aina on me ja nuo muut. On myös meidän säännöt ja noiden muiden säännöt. Tämä taas aiheuttaa kahnauksia ryhmien välille ja uskottavuusongelmia demokratialle.
On olemassa totalitaristisia yhteiskuntia, jotka ovat suhteellisen yhtenäisiä väestöltään ja vain harvat ovat rikkaita. Tällaisissa yhteiskunnissa kauna rikkaita kohtaan purkautuu ennemmin tai myöhemmin. Siksi rikkailla on hyvä syy manipuloida väestöä esimerkiksi lehdistön ja sosiaalisen median kautta ja asettaa omat edustajansa päättämään maan asioista.
On sellaisiakin yhteiskuntia, joissa tuo edellämainittu pitää paikkansa, mutta jossa pyritään puolustautumaan ulkoista uhkaa vastaan. Ulkoinen uhka on yleensä uhka kansan olemassaololle tai omistajuudelle. Tavallisesti se on jokin toinen valtio, joka pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa tai jokin järjestö, joka vaatii valtiolta myönnytyksiä tai terrorisoi sitä. Näissä yhteiskunnissa totalitarismi syntyy tarpeesta torjua ulkopuolinen vaikuttaminen ja pitää yhteiskunta koossa.
Laastaria demokratialle
Demokratiaa voi puolustaa pitämällä huolta, ettei kansan kudos pääse repeämään. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu ei saa kasvaa sietämättömäksi. Kansan tulee tuntea kuuluvansa yhteen. Sen takia kauhisteltu identiteettipolitiikka on itse asiassa demokratian ystävä. Anna kansalle identiteetti, maa ja itsehallinto. Demokratia toimii vain kansallisvaltioissa.
Ihmisten rauha 