Kaikki yhteiskunnat syrjivät. Jopa idealistit, jotka väittävät, että syrjintä on pahasta, muokkaavat syrjintähierarkioita ja turvallisia tiloja – eli hekin syrjivät. Tästä herää kysymys: Onko syrjintä jotain sisäsyntyistä ihmisillä? Vai käytännön sanelema pakko?
Luultavasti molempia.
Ihmiset haluavat hyvää omalle laumallleen ja syrjivät sen takia. Toisaalta syrjimistä esiintyy myös silloin, kun jotain ihmisryhmää täytyy suojella muilta.
Joku ehkä sanoisi, etteivät turvalliset tilat ole syrjimistä. Se on silkkaa selittelyä sillä, jotta sellaiset tilat voitaisiin luoda, täytyy määrittää, ketä varten tila on ja ketkä eivät saa sinne tulla. Silloin ihmisiä luokitellaan eri ominaisuuksien varjolla, mikä on melko lailla syrjinnän määritelmä.
Nämä turvallisten tilojen luojat ovat kuitenkin oikeilla jäljillä. Me kaikki tarvitsemme turvallisia tiloja, joissa muita syrjitään. Me tarvitsemme sitä itsemme ja omaisuutemme suojelemiseksi.
Voidaan huomioida, että omistaminen onkin yksi syrjimisen muoto. Se on tarpeellinen syrjimisen muoto. Omistamisessa kohde varataan omistajansa yksinomaiseen käyttöön. Omistaja tarvitsee omistuksensa itseään varten. Se tyydyttää hänen tarpeitaan ja antaa uskoa tulevaisuuteen. Omistukset voivat siirtyä omistajalta hänen perheelleen tai valitsemalleen taholle. Sillä tavoin tarpeet ja usko tulevaisuuteen kiertävät.
Ja koska ihminen on laumaeläin, hän haluaa, että hyvä kiertää hänen omalle laumalleen.
Samoin kuin ihminen tarvitsee kotinsa, tarvitsee lauma reviirinsä – heille turvallisen tilan. Tilan, jonka tuotolla he voivat elää. Tilan, jossa ajatellaan ensisijaisesti heidän etuaan ja tarpeitaan. Tilan, jossa he saavat päättää omista asioistaan.
Laumassa on sisäisiä ryhmiä, jotka saattavat tarvita vastaavia tiloja.
Ihan niin kuin turvallisten tilojen luojat käytännössä sanovat: syrjintä on keino suojella ihmisiä ja ihmisryhmiä ulkoiselta vaaralta.
Mutta toisin kuin turvallisten tilojen luojat yleensä sanovat: kaikki tarvitsevat syrjintää turvatakseen itsensä ja olemassaolonsa ja laumansa tai ryhmänsä jatkuvuuden.
Syrjintä on siis työkalu. Kuten useimpia työkaluja syrjintää voidaan käyttää oikein ja väärin. Syrjinnän tulee aina tapahtua oikeudenhaltijan hyväksi. Syrjintä ei voi tapahtua niiden eduksi, jotka haluavat viedä oikeudenhaltijalta hänen oikeutensa. Sellainen toiminta on sotaa oikeudenhaltijaa kohtaan.
Olen kirjoittanut laumaan liittymisestä ja yhteistyön tarpeellisuudesta Ihmisten rauha -kirjoituksessani, joka löytyy blogin valikosta ja vahvoista rajoista, jotka vaikeuttavat laumaan liittymistä, erillisessä blogikirjoituksessa.
Ihmisten rauha 