Identiteetti ja politiikka

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Identiteetti nykykeskustelussa

Viime aikoina on jälleen ollut julkista puhetta identiteetistä. Yleensä puhe on aina vain jonkun tietyn identiteetin omaavien identiteetistä – ei suinkaan kaikkien tai identiteetistä ylipäätään. Olen hyvin huolestuneena seurannut keskustelua.

Ongelmina on identiteetin omiminen ja identiteetin kunnioituksen puute. Kirjoitin identiteetistä myös Ihmisten rauha -kirjoituksessa, joka löytyy tästä blogistani.

Identiteetin omimisella tarkoitan tässä erityisesti sellaista tilannetta, jossa henkilö omii toisen yhteistön identiteetin mukautumatta tähän yhteisöön. Tällaisissa tilanteissa se yhteisö, jonka identiteetti on omittu, joutuu hankalaan tilanteeseen. Joku yrittää määrittää heidät ulkoa käsin. Tässä on se vaara, että jos tällainen onnistuu, silloin alkuperäinen yhteisö lakkaa olemasta. He eivät saa määrittää itseään. Mitään määritystä heistä ei voida käyttää, joka sulkisi omijat ulkopuolelle.

Esimerkki 1

Otetaan kannanotto: ”Tämän maan tulevaisuus on monikulttuurinen.”

Huomioidaan, että tämä täsmälleen sama kannanotto muuttaa merkitystään, kun sen sanoo kantaväestöön kuuluva poliitikko tai kun sen sanoo poliitikko, joka kuuluu mukautumattomaan maahanmuuttajaryhmään. Kun kantaväestöön kuuluva poliitikko sanoo tuon, hän käy ryhmän sisäistä keskustelua sen tulevaisuudesta. Kun mukautumattomaan maahanmuuttajaryhmään kuuluva poliitikko sanoo saman, hän käy sotaa kantaväestöä vastaan. Hän vaatii lisää hänenkaltaisiaan maahan. Hän vaatii vallan ja varallisuuden uudelleenjakoa ja vaatii, ettei mitään mukautumista tarvitse tapahtua, koska monikulttuurisuus on hyve.

Tässä helposti unohtuu, että niille, jotka muuttavat on aina paikka, johon palata, mutta niillä, joiden maahan muutetaan, ei ole muuta kotimaata. Siis sellaista maata, joka ei olisi jo jonkun toisen ryhmän kotimaa.

Identiteetti on osa ihmisen psyykettä. Psyykkeen horjuttaminen käy helposti, kun identiteetti kielletään. Identiteetin voi kieltää myös omimalla sen ja määrittämällä sen uudelleen. Identiteetin kieltäminen ja omiminen voivat käytännössä olla jonkinlaista propagandaa. Siinä pyritään käymään sanoin sotaa toista ryhmää ja sen oikeuksia vastaan. Sillä, voiko ryhmällä olla oikeuksia, jos sitä ei voida määritellä?

Siksi politiikassa tulisi ottaa identiteetti huomioon. Se on olennaista niin ihmisten hyvinvoinnin kuin heidän oikeuksiensakin kannalta. Oikeudet taas ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta.

Esimerkki 2

Otan identiteetistä, sen omimisesta ja omimisen kohtaamisesta toisenkin esimerkin. Otan tämän esimerkin nyt seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä, mutta se voisi olla mikä tahansa muukin identiteetti. Kun homoseksuaalien oikeudet otettiin ensimmäisiä kertoja esiin, heteroseksuaaliset miehet kokivat sen usein ongelmaksi. Miksi? Väitän, että kyse ei niinkään ollut uskonto, kuten usein annetaan olettaa, vaan identiteetti. Miehet harrastavat seksiä naisten kanssa, ei toisten miesten. Jos oli joskus tullutkin harrastettua seksiä toisen miehen kanssa, niin ei se ole sama asia kuin leimautua pelkästään miesten nussijaksi.

Eli heteroseksuaaliset miehet kokivat homoseksuaalisuuden identiteettinä uhkaavan heidän identiteettiään miehinä. Sittemmin toiset ovat tyytyneet jakoon heteroseksuaalisista ja homoseksuaalisista miehistä. On siis luotu uudet identiteetit.

Mutta sitten yleiseen tietoisuuteen nousivat transseksuaalit. Sekä transseksuaalit miehestä naiseksi kuin naisesta mieheksi. Yleisessä kielenkäytössä heitä pidetään usein jonkinlaisina homoina. Jälleen toistuu sama kuvio. Homoseksuaaliset miehet kokevat, että heidän identiteettiään yritetään muokata tai omia. Eli jälleen tuli identiteetikriisi ja nimiä täytyi muokata tarkemmiksi.

Kungfutse sanoikin, että kriisin tullessa pitää sanojen merkitykset ottaa ensimmäisenä tarkasteluun.

Pirstoutuminen, valitsemattomuus ja oikeudet

Laajassa ja monimuotoisessa yhteiskunnassa on ongelmana pirstoutuminen. Uusia ryhmiä syntyy jatkuvasti. Ne haluavat määrittää itsensä erilleen toisista. Ennen pitkään on hyvin hankala pysyä kärryillä siitä, mitä kukakin on, mitkä heidän oikeutensa tulisi olla ja kuinka oikeutettuja heidän vaateensa ovat. Siksi olisi yhteiskunnan kannalta aina parempi, mitä vähemmän oikeuksia omaavia ryhmiä on olemassa samanaikaisesti. Kirjoitin Ihmisten rauhassa identiteetistä ja sen mukautumisesta, mutta rajasin sen ulkopuolelle ne asiat, joita ihminen ei voi valita. Siten esimerkiksi seksuaali-identiteetti on selkeä ryhmä, jolla tulisi olla oikeudet.

Ihmiset ryhmiytyvät jatkuvasti uudellee. Se on tyypillistä ihmisten yhteisöille. Monet niistä ryhmistä ovat väliaikaisia ja näiden ryhmien oikeudet samoin yhtä väliaikaisia. Oikeuksia tulisi olla vain pysyvillä ryhmillä ja niilläkin laajimmassa mahdollisimassa määrityksessä.