Etnisyyden ja kansallisuuden nimitykset

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Kenestä tulee kuka?

Tämä aihe herättää paljon tunnekuohua. Kuka voi kutsua itseään milläkin nimellä ja mitä toisten pitäisi ajatella asiasta? Jos yksilön omaa mieltymystä ei kyetä tietämään, pitäisikö olla jokin selkeä tapa, jolla asia ratkaistaan? Meneekö yksilön oma mieltymys muiden mielipiteen ohi? Etnisyys on hankala rajanveto. En kykene sanomaan suoraan, että se vastaa kansaa tai äitilaumaa eli sitä laumaa, joka on oikeudenhaltijana jollain tietyllä alueella, siksi joudun määrittämään sen tässä uudelleen. Kansallisuus taas on jonkin tietyn valtion kansalaisen tai jäsenen määre.

Tyypillisiä tilanteita, joissa etnisyyden ja kansallisuuden nimitykset menevät sekaisin tai niitä käytetään tahallaan provosoivasti ovat ihmisten väliset yksityiset keskustelut, media ja sen kautta kaikki kerronta. Riippuen poliittisesta näkökulmasta toisten mielestä kaikki johonkin tiettyyn maahan jalallaan astuneet ovat etnisesti sen maan muiden asukkaiden kaltaisia. Toisaalta kuulee kysymyksiä siitä, että jos koira syntyy talliin, onko se silloin hevonen. Nämä lienevät ne ääripäät.

Mietin kauan miten ratkaista tämä ongelma. Kirjoitin laumaan liittymisestä Ihmisten rauhassa ja asetin laumaan liittymisen tunnusmerkit aluksi merkiksi etnisyydestä. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt minua. On kaksi eri asiaa kuulua laumaan ja olla jonkin etnisyyden jäsen. Laumaa voi vaihtaa, mutta omaa etnisyyttään ei. Etnisyys määrittyy syntyperän eli polveutumisen mukaan. Siten laumaaliittynyt jäsen ei ole etnisyydeltään samaa alkuperää kuin lauman enemmistö eikä häntä voida sellaisena pitää. Jos hän saa lapsia uuden lauman jäsenen kanssa, joka edustaa lauman etnisminää eli sitä polveutumista, josta lauma saa identiteettinsä, voidaan lapset katsoa kuuluvaksi uuteen etnisyyteen joko kokonaan tai osin. Jos heidät lasketaan vain osin, jää päätettäväksi koska henkilö on riittävän polveutunut, ettei ole mieltä tehdä enää eroa. Tässä ei ole mielestäni mitään selkeää määrettä. Jos polveutuminen on tapahtunut ja henkilö kokee olevansa lauman etnisyyttä, hän voi sitä olla, jos myös muut lauman jäsenet hyväksyvät sen. Jos taas kyse on kahden hyvin erilaisen etnisyyden yhteisestä jälkeläisestä, vahvat rajat ilmaantuvat sotkemaan tilannetta. Vie useamman sukupolven ennen kuin jälkeläiset mielletään muiden taholta kuuluvaksi lauman etnisyyteen kokonaan.

Kenen nimeä kannat?

Selvennän näitä ajatuksia ottamalla oman valtioni ja oman etnisyyteni tarkasteltaviksi ja esimerkkitapauksiksi. Koska kirjoitan suomea, on todennäköistä, että olen Suomessa ja miellän itseni etnisesti suomalaiseksi. Minulla on Suomen kansalaisuus ja niin kauas menneisyyteen kuin tiedän, on sukuni juuret olleet suomalaiset. Otetaan toinen henkilö, joka on vasta saapunut Suomeen. Sanotaan vaikka, että hän on venäläinen. Hänen etnisyytensä ei siis muutu. Hän on etninen venäläinen Suomeen muuton jälkeenkin. Jos hän liittyy laumaan eli hän ottaa lauman tunnusmerkit itselleen, mukautuu lauman tapoihin ja assosioi itsensä laumaan, voidaan sanoa, että hän on suomalaisvenäläinen, mutta sekään ei tee hänestä etnisesti suomalaista vaan hän on edelleen venäläinen.

Ajatellaan, että tämä venäläinen menee naisimisiin suomalaisen kanssa ja he saavat lapsen. Tämä lapsi on etnisesti puoliksi venäläinen, puoliksi suomalainen. Ajatellaan edelleen, että tämä lapsi kasvatetaan siten, että hänellä on kaksi identiteettiä. Silloin suomalaisesta näkökulmasta hän on osasuomalainen. Jos taas hänet kasvatettaisiin vain suomalaisen lauman jäseneksi, hän saattaisi hyvin mieltää itsensä etnisesti suomalaiseksi ja saada sille hyväksynnän muilta. Tällöin vahvoja rajoja ei esiintyisi. (Kuten uskonto tai kieli.)

Kun tulee kriisi, nimeä asiat uudelleen

Tämä minkä kirjoitan tähän pätee nyt lähinnä suomen kieleen ja sen ilmaisuihin. Ymmärtääkseni ongelma on kuitenkin sama monissa muissa kielissä. Usein sanat pettävät siinä vaiheessa, kun pitäisi keksiä sopiva sana kuvaamaan esimerkiksi Suomen kansalaisuuden saannutta venäläistä. Jos hän vaikka edustaa Suomea arvokisoissa, onko hän silloin suomalainen? Suomalainen viittaa etnisyyteen ja kyse on etnisestä venäläisestä, vaikka tarkoitettaisiinkin valtion kansalaisuutta. Siksi valtion kansalaisuus ja etnisyys pitäisi ilmaista eri tavoin.

Ehdotan käytettäväksi kahta erillistä ilmaisua tyyliin suomalainen etnisyydestä ja suomenmaalainen kansalaisuudesta. Siten esimerkiksi inarinsaamelaiset ovat etnisyydeltään inarinsaamelaisia, mutta kansalaisuudeltaan suomenmaalaisia. Myös maajoukkueesta olisi hyvä puhua suomenmaalaisten juokkueena, johon termiin kaikki joukkueen jäsenet selkeästi kuuluvat. Silloin kyse ei ole myöskään siitä, että jonkun etnisyyttä ei huomioitaisi tai että jonkun toisen etnisyys venytettäisiin koskemaan muitakin. Molemmat ovat väkivaltaa niin yksilön kuin yhteisönkin identiteettiä vastaan.

Tästä juontuu seuraava kysymys, joka käsittelee sitten maa-alueiden nimityksiä. Jos suomalainen viittaa vain etnisyyteen ja suomenmaalainen valtioon, niin eikö silloin valtion nimi pitäisi olla Suomenmaa eikä Suomi? Mikä sitten on Suomi? Katson, että sanana Suomi viittaa siihen alueeseen, jolla etniset suomalaiset ovat äitilauman asemassa. Se, miten se rajataan, onkin hankalampaa ja vaatii sovitteluprosessin. Kirjoitin sovitteluprosessista enemmän Ihmisten rauhassa.

Miksi tämä ylipäätään on tärkeää? Koska identiteetti on ihmisille tärkeää. On aina me ja nuo muut. Koska ihmisten toiseutta tulee kunnioittaa. Niin ihmisen itsensä, hänen kaltaistensa kuin muidenkin toiseutta. Kirjoitin sekä identiteetistä että toiseudesta enemmän Ihmisten rauhassa. On tärkeää, että sanat ja niiden merkitys ovat sopusoinnussa keskenään eivätkä ole aseita ihmisiä ja ihmisryhmiä vastaan.

Kriisiytyminen

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Mikä kriisiytyminen?

Kriisiytymisellä tarkoitan sellaisia tilanteita, jotka joko ajautuvat tai on ajettu tilanteeseen, jossa eri intressiryhmien näkemyserot aiheuttavat yhteiskunnallista epävarmuutta ja/tai väkivaltaa.

Kriisiytymisestä on yleensä aina hyötyä jollekin taholle. Yleensä tällainen taho tahtoo kriisiyttää tilanteen. Luodaan vastakkainasetteluita ja taloudellista epävarmuutta. Se kuinka usein asiat vain tapahtuvat ilman, että kukaan vaikuttaisi asiaa edistävästi on kyseenalaista – voi olla, että asiat ovat edenneet omalla painollaan jonkin aikaa, mutta väitän, että aina on tahoja, jotka katsovat hyötyvänsä tilanteesta ja kriisiyttävät tilannetta edelleen.

Kriisistä sotaan

Tyypillinen esimerkki kriisistä ja kriisiyttämisestä on sota. Jokaisessa sodassa on kyse aina jonkun tahon edusta. Kuten kirjoitin blogissani otsikolla Sota, sota voi olla jotain muutakin kuin perinteistä asein käytyä tappamista. Sellaiset sodat ovat kaikkein vaarallisimpia. Sota voi olla myös kriisi. Se voi olla taloudellinen kriisi tai väestöllinen kriisi. Se voi olla montaa asiaa yhtä aikaa.

Kun kyse on kriisistä ja siitä hyötymisestä, kyse on loppujen lopuksi vallasta ja valta taas tarkoittaa resurssien hallitsemista. Siten kaikissa kriiseissä on aina kyse jollain tapaa resurssien hallinnasta. Kun kyse on resursseista, kyse on eloonjäämiskamppailusta. Tämä unohdetaan usein.

On hyvä pohtia ihmisryhmien välistä kamppailua sotana resursseista, koska se antaa uusia ulottuvuuksia asioihin. Usein mukana olevat ihmiset eivät itsekään tajua, mistä asioissa on lopulta kyse. Jopa yhteisöllinen raiskaus eli seksuaalinen väkivalta yhteisöä kohtaan voidaan nähdä kamppailuna resursseista. Tässä petollisella viettelyllä pyritään samaan toisen yhteisön jäsen tuottamaan itselle jälkeläisiä, joihon tämä jäsen ja hänen yhteisönsä sitten käyttävät resurssejaan. Jos liittymistä laumaan ei tapahdu, tämä on selkeä sodankäynnin tapa.

Kriisiin ja sotaan liittyviä asioita

Näistä syistä olisi tärkeää huomioida kriisiytyminen ja kuka siitä kulloinkin hyötyy eli kuka saa resursseja käyttöönsä. Entä kuka menettää resursseja? Kriisinhallinnassa kannattaa aina muistaa yhteisöllisen pelon hallitseminen ja oikeuksien tunnistaminen. Kun mietitään ryhmien keskinäistä oikeuksien ristiriitaa, tulee muistaa sovittelu ja väistämissäännöt. Kun mietitään mahdollisia kriisistä hyötyjiä, kannattaa muistaa kampeaminen. Kirjoitin näistä Ihmisten rauhassa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Miksi lisää tästä aiheesta?

Kirjoitan tällä kertaa paljon monenlaisia tuntemuksia herättävästä aiheesta. Tiedän sorkkivani mehiläispesää, mutta jotta kokonaisuus hahmottuisi paremmin, koen etten voi jättää tätäkään asiaa käsittelemättä. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistuneisuutta toisissa lukijoissa ja pyydän, että luette tämän vain, jos olette valmiit kyseenalaistamaan omat käsityksenne aiheesta. Seksuaalivähemmistöillä tarkoitan kaikkia niitä henkilöryhmiä, joiden seksuaalinen fokus ei ole heteroseksuaalinen. Sukupuolivähemmistöillä tarkoitan kaikkia niitä, jotka ovat syntyneet vaikeasti määriteltävään sukupuoleen tai kokevat syntyneensä väärään sukupuoleen.

Miksi koin, että aiheesta olisi hyvä kirjoittaa erikseen? Koska vaikka kirjoitin fenotyyppisestä minästä eli siitä minästä, jota ihminen ei voi valita, koen aiheen jääneen hiukan epäselväksi. Toki olen kirjoittanut sen puolesta, että jokainen saisi olla sellainen kuin on fenotyyppisesti syntynyt ja että toiseutta tulisi kunnioittaa. Olen kirjoittanut myös hedonismista ja rakenteista jälleen korostaen, että fenotyyppinen muuntelu on osa toiseutta.. Mutta mitä oikein tarkoitan kaikella tällä ja voisinko sanoa asian selkeämmin? Toki, omaan epäselvään ja abstraktiin tyyliini, yritän muotoilla asian vielä yhteen kertaan painottaen kirjoituksen nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

Ihmiset muurahaistuvat

Aloitan kirjoitukseni siitä, mitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat omasta mielestäni. Sitten kertaan näkemykseni niiden historiasta ja ristiriidasta, jota heidän olemassa olonsa on tuottanut moniin yhteiskuntiin, unohtamatta uskonnollista näkökulmaa. Lopuksi pohdin vielä sitä, mitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat Ihmisten rauhan kannalta.

Luonto varioi jatkuvasti ja pyrkii löytämään uusia tapoja toimia ja menestyä. Kun luonto löytää jonkin tavan toteuttaa tämän, se suosii sitä evoluutiossa. Tässä kohdin olen lukenut paljon argumentointia, että evoluutio ei poista joitain tautejakaan, joten tätä ei voida käyttää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta. Kun asiaa pohtii laajemmin, niin luulenpa että voi. Tietyt tutkimukset ovat muokanneet käsitystäni siitä, että ihminen on evoluutiossaan hyvin mielenkiintoisessa vaiheessa. Ihminen alkaa muurahaistua, jos tällainen sana hyväksytään. Tämä on väite. Muurahaistumisella tarkoitan sitä, että ihmisen yhteisöllisyys on alkanut muovata yksilöitä eri tehtäviin yhteisön sisällä. Vähän niin kuin muurahaisilla. Toisilla muurahaisilla on kuningattaret, kuhnurit, työläiset ja sotilaat. Koska lisääntyminen on osa rakenteita, voidaan huomioida, että nämä ovat osa myös ihmisen biologiaa vaikkakaan eivät ihan samalla tavalla.

Mikä antaa minun olettaa näin? Se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä on tasaisesti. Se, että se on todistettu geneettiseksi, johon sikiöaikaiset olosuhteet vaikuttavat (ehkä myöhemmätkin, mutta siitä en ole lukenut tarpeeksi). Tämä kertoo minusta sen, että asia on biologinen ja sen säilymiseen kaikissa ihmisyhteisöissä on jokin syy. On selkeät todennäköisyydet esimerkiksi homoseksuaalisuuden syntyyn. Yllättävin tieto oli kuitenkin se, että homoseksuaalit miehet pitivät eniten toisten homoseksuaalisten miesten tuoksusta. Tämä taas viittaa minusta siihen, että selkeää roolien eriytymistä on tapahtumassa.

Mutta miksi ihminen, kun muutkaan kädelliset eivät ja nisäkkäiden joukossa vain kaljumyyriköt (vanhalta nimeltään kaljurotat) ovat edenneet samaan suuntaan evoluutiossa? Kyse on mielestäni siitä, että ihmiset elävät suurissa yhteisöissä. Yhteisöjen koko on vaihdellut kulttuurista toiseen ja ajasta toiseen, mutta nämä yhteisöt ovat lähes poikkeuksetta pitäneet yhteyttä toisiin yhteisöihin samoin seuduin, jolloin ne muodostavat tavallaan yhteisöllisen verkon, joka on jo selkeästi suurempi. Lisäksi ihmiset elävät kohtuullisen vanhoiksi ollakseen nisäkkäitä ja kädellisiä. Tähän liittyy hyvin inhimillinen ominaisuus, naisten menopaussi eli naiset menettävät kyvyn lisääntyä tietyssä ikäkaudessa. Tämäkin tukee yhteisön rooliutumista; äideistä tulee isoäitejä ja heidän roolinsa muuttuu asiantuntijaksi yhteisön sisällä. He auttavat tyttäriään ja miniöitään lapsensaannissa ja kasvatuksessa. Ihmisen synnytys on niin vaikea ja lapsien on hankittava niin paljon tietoa ja taitoja menestyäkseen, että yhden ihmisen on hankala hoitaa sitä kokonaan yksin. Väitän, että lapsi menestyy sitä paremmin, mitä enemmän aikuisia on hoitamassa ja huolehtimassa hänestä. – Tämä on myös syy, miksi homoseksuaaleja on olemassa. Antamassa tukeaan sukulaisille ja pitämässä muita rakenteita yllä.

Tavallaan se, että homoseksuaaleja on olemassa, kertoo lisääntymisstrategiasta: Pyritään panostamaan laatuun pelkän määrän sijaan. Tämä johtuu luultavasti yhteisön sisäisestä ja yhteisöjen välisestä kilpailusta. Määrä on tärkeää, jotta yhteisö ei kuole, mutta laatu tuo lisäarvoa, joka voi olla merkityksellistä lauman menestyksen kannalta. Esimerkiksi lapsi, joka on saanut erityistä opetusta vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan ja muilta sukulaisilta sekä riittävät resurssit kuten ruoan, voi tuoda lahjakkuutensa esiin paremmin kuin lapsi, jolta nämä ovat puuttuneet. Siten saadaan parempia käsityöläisiä, sotilaita, johtajia, isiä ja äitejä. Tieto kertyy ja siirtyy eteenpäin. Homoseksuaalit lisääntyvät vähemmän tai ei ollenkaan, joten he tukevat sukulaistensa ja yhteisöjensä taloutta ja sukulaislasten kasvatusta (jos heillä on siihen mahdollisuus).

Kulttuuriyhteydet

Monissa metsästäjä-keräilijä -yhteisöissä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille oli omat roolinsa. Usein esim. shamaanit kuuluivat näihin. Vasta maanviljelykseen siirryttäessä ja toimeentulon vakiintuessa (enemmän tai vähemmän) asiasta tuli ongelma. Miksi näin? Maanviljelyyn liittyi järjestäytyminen. Täytyi tehdä yhteistyötä, jotta kyettiin viljelemään maata, luomaan kanavajärjestelmiä ja puolustamaan aluetta. Tähän tarvittiin hallintoa, joka koordinoi asiaa. Jotta yhteisö pysyisi kasassa, tarvittiin yhteisiä arvoja ja uskonnot ottivat tämän paikan ja kehittyivät dogmaattisiksi. Tällöin uskonnot muuttuivat osaksi rakenteita ja muuttuivat aseiksi. Tärkeintä oli pitää rakenteet kasassa. Siksi kaikki, mikä näytti rakenteiden vastaiselta, muuttui kielletyksi – ainakin periaatteessa. Tässä kyse oli siis lähinnä rakenteiden huono ymmärtäminen. Ristiriita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolosta ja rakenteiden väärinymmärryksestä oli valmis.

Eri aikakausina näitä kieltoja on tulkittu eri tavoin ja seksuaalisuus on esiintynyt monin eri kasvoin eri yhteiskunnissa. Joskus tulkinnat ovat olleet hyvinkin tilanne- ja henkilökohtaisia. Jokin asia saattoi olla kielletty yleisesti, muttaa hiljaa hyväksytty tai jopa niin, että käytännössä asia saattoi olla lähes instituutiomainen.

Mediasirkus ja vastuu

Tämän hetken länsimaissa nämä ryhmät ovat suurten mullistusten ja paineen alaisia. Toisissa yhteisöissä vielä sitäkin kovemman paineen alaisia, vaikka mullistuksia ei tulisikaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syytetään uskonnonvastaisiksi ja niiden edustajia degeneroituneiksi. Tähän liittyy median luoma sirkus, jossa näiden ryhmien edustajat nostetaan kuin sirkuseläimet areenalle ja joko hurrataan heille tai paheksutaan heidän toimiaan. Toiset näiden ryhmien edustajat lähtevät tähän mukaan, koska on mukava saada huomiota ja hyväksyntää tai ainakin herättää keskustelua. Tämä lähinnä ärsyttää niitä, jotka tarkastelevat tilannetta joko uskonnon tai tapojen rappautumisen kannalta.

Kun otetaan huomioon fenotyyppinen minä ja väitteeni ihmisen evoluution tästä vaiheesta sekä poissuljetaan sirkus, en näe, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt olisivat ongelma yhteisön tai sen rakenteiden kannalta. Ennemminkin he voivat olla hyödyksi kokonaisuudelle.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tulisi kuitenkin muistaa osansa rakenteiden ylläpitäjinä eikä niiden tuhoajina. Heidän ei tule yleistää itseään muihin samoin kuin muiden ei tule yleistää itseään heihin. Heidän ei tule lähteä mukaan heidän ympärillään pyörivään sirkukseen, jossa heitä käytetään eläiminä areenalla muiden iloksi ja viihteeksi.

Kirjoitin toisissa blogikirjoituksissa seksuaalisuudesta ja jännänkiinnosta ja rakenteista ja hedonismista. Nämä asiat on hyvä huomioida, kun ihmisen seksuaalisuuden kirjoa tarkastellaan