Muiden kunnioittaminen ei ole helppoa

Ihminen ajattelee asiat yleensä itsensä ja oman ryhmänsä kautta. Hänen on vaikeaa ymmärtää, mitä toiset ajattelevat ja tahtovat. Tämän takia ihmiset eivät useinkaan riittävästi ota huomioon toisten tunteita ja tarpeita – vaikka he ihan hyvin voisivat, jos viitsisivät nähdä vaivaa. Muiden kunnioittaminen ei ole helppoa, kun omat hetkelliset tarpeet ja oman ryhmän tavat menevät sen edelle.

  Näinä aikoina sodat, ideologiat, maahanmuutto ja media tuovat ihmiset ja kulttuurit kosketuksiin ja konfliktiin keskenään. Sitä tärkeämpää on tunnistaa toiset ja kunnioittaa heitä.

  Toisten loukkaaminen on paljon helpompaa kuin kunnioittaminen. Ihmiset ajattelevat tavallisesti, että heidän tapansa toimia on se oikea ja muiden väärä. Ihmiset ajattelevat, että heidän sääntönsä ovat oikein ja kunnolliset eikä heidän tarvitse noudattaa muiden sääntöjä. Tällöin syntyy usein rikollisuutta ja konflikteja.

  Mitä muiden kunnioittaminen sitten on käytännössä? Lyhyesti se on sitä, ettei aiheuta muille vahinkoa. Hiukan pidemmälti se on sitä, että on tietoinen itsestään suhteessa muihin, ymmärtää toiseuden merkityksen ja pyrkii välttämään vahingon aiheuttamista näille toisille.

  Viime vuosina on puhuttu paljon toiseuttamisesta ja sen vahingollisuudesta. Olen eri mieltä. Toiseuden kunnioittaminen on ihmisen kunnioittamista sellaisena kuin hän on ilman hyssyttelyä, paapomista ja tasapäistämistä. Voidakseen kunnioittaa toista toinen tulee nähdä. Häntä ei voi piilottaa laajoihin kategorioihin tai antaa hänen ottaa itselleen valheellisen ja varastetun identiteetin. Pahimmillaan identiteettivarkaus voi johtaa siihen, että jotain ihmisryhmää ei kyetä enää määrittelemään. Ihmisryhmä, jota ei kyetä määrittelemään, on ihmisryhmä, jolla ei voi olla oikeuksia. Silloin valheelliset varastetun identiteetin omaavat henkilöt haluavat, että tuo ihmisryhmä voidaan määrittää vain niin, että heidät luetaan mukaan, että ihmisryhmän määreet tehdään niin laajaksi, ettei ketään voida käytännössä sulkea ulkopuolelle. Silti näillä henkilöillä on toisissa yhteyksissä aivan erilainen identiteetti ja sen identiteetin tunnusmerkit.

  Miksi sitten identiteettivarkaus on kannattavaa? Koska moni maahanmuuttaja pyrkii ”vallan ja varallisuuden uudelleenjakamiseen” kuten eräs jo politiikasta luopunut maahanmuuttaja asian ilmaisi. Tällainen mukautumaton maahanmuuttaja haluaa siis ottaa, ei mukautua yhdeksi kantaväestöstä eikä rakentaa yhdessä heidän kanssaan uutta kotimaataan (niin kuin se kaiken rauhan mukaan pitäisi olla). Tällainen maahanmuuttaja käy sotaa kantaväestöä vastaan.

  Kunnioittaako tällainen maahanmuuttaja niitä ihmisiä, joiden pariin hän on valinnut muuttaa? Ei.

  Miksi ei? Koska hän ajattelee asioita vain itsensä ja kaltaistensa kautta. Hän toiseuttaa, mutta unohtaa oman vastuunsa ja muiden kunnioituksen. Vastuuta hän voi ottaa ja kunnioituksen hän voi opetella, jos niin tahtoo.

  Käytännössä toisten kunnioittaminen tarkoittaa, ettei aiheuta heille vahinkoa eikä tuhoa heitä. Ihmisen täytyy ymmärtää, että myös muut ihmiset ja ihmisryhmät tahtovat olla olemassa ja että he tarvitsevat tiettyjä asioita ollakseen olemassa. He tarvitsevat kiistämättömän oikeuden olla olemassa. He tarvitsevat reviirin ja reviirin tuoton. Omalla reviirillään ihmisryhmän tulee saada hallita itseään.

  Toisen kunnioittaminen lähtee vahingon välttämisestä. Ihmisryhmän toiseutta ei saa tuhota. Se tarkoittaa myös toisten seksuaalista kunnioittamista. Yhdenkään ihmisen hetkelliset himot eivät voi mennä kokonaisen ihmisryhmän olemassaolon edelle. Moraali ei ole koskaan pohjannut itsekkyydelle vaan suuremmalle hyvälle. Voiko olla suurempaa pahaa ihmisryhmää vastaan kuin tuhota se?

  Olen kirjoittanut mm. muiden säännöistä, sodasta, ryhmään liittymisestä ja ihmisen kyvyttömyydestä ymmärtää toisenlaisia ihmisiä muissa kirjoituksissani.

Turvalliset tilat

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Tämä kirjoitus liittyy siihen, mitä kirjoitin reviireistä ja moraalista Ihmisten rauhassa.

Julkinen ja yksityinen

Ihminen on territoriaalinen laumaeläin. Suotuisissa olosuhteissa hänellä on hänen laumansa ympärillään. Lauma, jolle hän on sukua ja joka haluaa hänelle hyvää ja jolle laumalle yksilö tahtoo hyvää. Siksi lauman kesken voi olla toiset säännöt kuin lauman ulkopuolisten kanssa.

Ihminen käyttäytyy eri tavoin julkisella paikalla kuin kotona – ja vieläpä miten kotona yksin olleessaan. Julkisella paikalla ihminen rajoittaa käyttäytymistään. Hän harvemmin laulelee yksin tai käy julkisesti ulostamassa. Sen sijaan hän noudattaa käyttäytymissääntöjä eli niitä sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä, jotka yleinen mielipide on luonut. Yleinen mielipide on ihmisryhmää kokoava mielipide. Ihmisille on tyypillistä seurata yleistä mielipidettä, koska sillä varmistetaan ryhmän yhtenäisyys.

Kotona hän on vapautuneempi. Hän saattaa lauleskella ja kulkea mukavissa rönttävaatteissa, joissa hän ei liikkuisi julkisesti. Mutta kotonakin hän ottaa toiset huomioon. Hän toivottavasti asuu toisten ihmisten kanssa, jolloin hän joutuu ottamaan heidät huomioon. Tai ehkä hänellä on naapureita, jotka hän joutuu ottamaan huomioon. Kotona ollessa ryhmä on pienempi ja se voi luoda uudenlaisia käyttäytymissääntöjä, jotka sopivat sille ryhmälle, mutta joita he eivät voisi noudattaa muualla.

Ollessaan yksin yksilö käyttäytyy jälleen eri tavalla. Tavallaan voidaan ajatella, että nyt ryhmä koostuu vain yhdestä henkilöstä ja ryhmän yleinen mielipide vain tämän yhden henkilön mielipiteestä. Toki hänellä saattaa edelleen olla naapurit, jotka hän ottaa huomioon, mutta muuten hän määrittää itse, miten käyttäytyy. Ehkä hän käyskentelee kotonaan alushoususillaan ja murustaa vapaasti sängylle, kun lukee romaania. Tai vielä jotain intiimimpää.

Toiminnot eri tiloissa

Ihmiset muokkaavat käyttäytymistään eri tilanteissa. He pyrkivät välttämään konfliktia. Toiset enemmän kuin toiset.

Usein moni toiminto, joka heikentää yksilön ja siten yhteisönkin turvallisuutta hetkellisesti tai jopa pidempiaikaisesti, tapahtuu turvallisissa tiloissa. Siis sellaisissa tiloissa, joissa toiminta ei ole vaarallista. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi humaltuminen tai muiden päihteiden käyttö, rento pukeutuminen ja erilaiset seksuaalisuuden ilmentymät.

Jokainen tietää varmasti, mitkä ovat sellaisia asioita, joita he tekevät silloin, kun ovat yksin. Ne varmasti vaihtelevat jokaisella henkilöllä, mutta niitä voidaan kuvata sanalla yksityinen.

Intiimillä tasolla tapahtuu asioita, jotka jaetaan vain kumppaneiden kesken – ei edes koko perheen kesken.

Suojatasolla tapahtuvat asiat ovat sellaisia, jotka tapahtuvat tavalla tai toisella suojatussa tilassa. Tämä on laaja ja hankalasti määriteltävä määre. Esim. yksityinen piha voi olla tällainen. Se ei ole intiimi tila, mutta on suojattu omistajan tahdon alaiseksi alueeksi. Toisaalta myös sellaiset tilat, joissa on vain tuttuja, ovat suojattuja tiloja. Tilat, joissa on vain omaan laumaan kuuluvia, koetaan yleensä suojatumpina tiloina kuin tilat, joissa on selkeästi muitakin.

Julkisella tasolla varaudutaan siihen, että kohdataan ihmisiä, joita ei tunneta ja toimitaan sen mukaisesti. Julkisella tasolla käytössäännöt ovat erityisen tärkeitä, jotta väärinkäsityksiltä ja konflikteilta vältyttäisiin. Tällä tasolla voi kohdata niin omaa laumaansa, joka koetaan turvallisempana, kuin vieraitakin, joiden kanssa edetään varovaisemmin.

Kohtaamispinta on se hetki, jolloin kohtaaminen itselleen vieraan kanssa tapahtuu. Tässä hetkessä on kaikkein tärkeintä noudattaa varovaisuutta ja yleisiä käytöstapoja väärinkäsitysten ja aggressiivisuuden välttämiseksi. Tämä on se pinta, jolla uudet ystävät ja liittolaiset hankitaan. Tämä on myös se pinta, jossa se kaikki voidaan turmella.

Raha ja tilat

Näissä turvallisissa tiloissa näkyy myös rahan käyttö. Se, mihin yhteiskunta sijoittaa rahojaan. Jos tilanne on vakaa ja se koetaan turvalliseksi, ihmiset käyttävät ylimääräistä rahaansa enemmän huvituksiin. Jos taas tilannetta ei koeta turvallisena, ihmiset säästävät tai varustautuvat.

Toisinaan on hankala erottaa käyttävätkö ihmiset rahojaan huvituksiin vai eskapismiin. Eskapismi voi syntyä myös siitä, että oloa ei koeta turvallisena tai sellaisena, että se olisi hallinnassa. Silloin ihminen voi kokea voimattomuutta, pahoinvointia ja haluaa paeta sitä nautintoihin. Pahimmillaan kokemus vaarasta muuttuu itsetuhoisiksi ajatuksiksi.

Eskapismi voi johtua myös nihilimistä, joka taas juontaa kyvyttömyyteen ottaa oma elämä haltuunsa ja kohdata maailma. Kun millekään ei anneta merkitystä, täytyy edes jonkin tuntua joltain, jotta jaksaa raahustaa eteenpäin. Nihilismi on aikamme pahimpia sairauksia.

Rahassa on kyse toimeentulosta ja siis toimeentulon lähteestä. Toimeentulo on riippuvainen saavutetusta reviiristä. Jos reviirillä on useita eri vieraita älyjä, jotka kilpailevat keskenään reviirin resursseista, turvalliset tilat kaventuvat ja asetelmat ryhmien välillä tiukentuvat. Kilpailu ottaa usein hierarkisia muotoja ja seksuaalinen väkivalta yhteistöä kohtaan lisääntyy. Seksuaalinen väkivalta yhteisöä kohtaan, on petollista viettelyä, jossa kumppani hankitaan tukemaan vierasta ryhmää eikä siten, että uusi kumppani liittyisi vanhaan laumaan. Tällöin lauman resursseja käytetään uuden lauman hyväksi ja syntyy kilpailutilanne. Siksi on tärkeää turvata kaikille ryhmille turvalliset tilat – ne ovat myös turvallisia tiloja heidän identiteeteilleen.

Identiteetit ja turvalliset tilat

Identiteetin kannalta on tärkeää, että sitä tuetaan koko ajan. Ilman tukemista ihminen voi huonosti ja minän harhautumia voi ilmetä. Siinä ihminen menettää minutensa osin tai kokonaan muiden vaikutuksen alaisena. Se voi olla sopeutumista uuteen tai se voi olla suuren ahdistuksen lähde. Jos kyse on sopeutumisesta uuteen, täytyy tarkastella, onko kyse väkivallasta äitilaumaa kohtaan sen omalla reviirillä vai mukautumisesta äitilaumaan. Äitilaumalla tarkoitetaan sitä ihmisryhmää, jolla on pisimpään jatkuneet oikeudet alueella.

Ennen identiteetin tukeminen tuli suoraan ryhmältä ja ryhmän jakamista kertomuksista. Nykyisin myös medialla on tärkeä osansa tässä. Pahimmillaan medialla on identiteettiä repivä vaikutus, parhaimmillaan sitä tukeva. Siksi olisi tärkeää, että myös mediat ovat turvallisia tiloja kullekin ryhmälle erikseen.

Laajempi sosiaalinen autismi ja tilat

Ihmisryhmien kohdatessa ja rajapintojen syntyessä tulee monenlaisia ongelmia, joita olen jo edellä läpikäynyt. Tähän asiaan liittyy ongelma laajemmasta sosiaalisesta autismista. Sanahirviö tarkoittaa sitä, että ihmisen on hankala ajatella asioita oman ryhmänsä ulkopuolisten kannalta. Heidän on hankala samaistua toisen kokemusmaailmaan ja nähdä asiat heidän kannaltaan. Sen sijaan he ajavat hyvinkin tiukasti omaa ja ryhmänsä etua vaikka itsekin kuvittelisivat muuta.

Moni kuvittelee kykenevänsä tähän, mutta tavallisesti näkee asiat vain osittain tai omien odotustensa vääristäminä. Tästä seuraa, ettei täyttä ymmärrystä esim. muiden motiiveista kyetä saavuttamaan.

Tämänkin alleviivaa turvallisten tilojen olemassaolon tärkeyttä.

Identiteetti ja politiikka

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Identiteetti nykykeskustelussa

Viime aikoina on jälleen ollut julkista puhetta identiteetistä. Yleensä puhe on aina vain jonkun tietyn identiteetin omaavien identiteetistä – ei suinkaan kaikkien tai identiteetistä ylipäätään. Olen hyvin huolestuneena seurannut keskustelua.

Ongelmina on identiteetin omiminen ja identiteetin kunnioituksen puute. Kirjoitin identiteetistä myös Ihmisten rauha -kirjoituksessa, joka löytyy tästä blogistani.

Identiteetin omimisella tarkoitan tässä erityisesti sellaista tilannetta, jossa henkilö omii toisen yhteistön identiteetin mukautumatta tähän yhteisöön. Tällaisissa tilanteissa se yhteisö, jonka identiteetti on omittu, joutuu hankalaan tilanteeseen. Joku yrittää määrittää heidät ulkoa käsin. Tässä on se vaara, että jos tällainen onnistuu, silloin alkuperäinen yhteisö lakkaa olemasta. He eivät saa määrittää itseään. Mitään määritystä heistä ei voida käyttää, joka sulkisi omijat ulkopuolelle.

Esimerkki 1

Otetaan kannanotto: ”Tämän maan tulevaisuus on monikulttuurinen.”

Huomioidaan, että tämä täsmälleen sama kannanotto muuttaa merkitystään, kun sen sanoo kantaväestöön kuuluva poliitikko tai kun sen sanoo poliitikko, joka kuuluu mukautumattomaan maahanmuuttajaryhmään. Kun kantaväestöön kuuluva poliitikko sanoo tuon, hän käy ryhmän sisäistä keskustelua sen tulevaisuudesta. Kun mukautumattomaan maahanmuuttajaryhmään kuuluva poliitikko sanoo saman, hän käy sotaa kantaväestöä vastaan. Hän vaatii lisää hänenkaltaisiaan maahan. Hän vaatii vallan ja varallisuuden uudelleenjakoa ja vaatii, ettei mitään mukautumista tarvitse tapahtua, koska monikulttuurisuus on hyve.

Tässä helposti unohtuu, että niille, jotka muuttavat on aina paikka, johon palata, mutta niillä, joiden maahan muutetaan, ei ole muuta kotimaata. Siis sellaista maata, joka ei olisi jo jonkun toisen ryhmän kotimaa.

Identiteetti on osa ihmisen psyykettä. Psyykkeen horjuttaminen käy helposti, kun identiteetti kielletään. Identiteetin voi kieltää myös omimalla sen ja määrittämällä sen uudelleen. Identiteetin kieltäminen ja omiminen voivat käytännössä olla jonkinlaista propagandaa. Siinä pyritään käymään sanoin sotaa toista ryhmää ja sen oikeuksia vastaan. Sillä, voiko ryhmällä olla oikeuksia, jos sitä ei voida määritellä?

Siksi politiikassa tulisi ottaa identiteetti huomioon. Se on olennaista niin ihmisten hyvinvoinnin kuin heidän oikeuksiensakin kannalta. Oikeudet taas ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta.

Esimerkki 2

Otan identiteetistä, sen omimisesta ja omimisen kohtaamisesta toisenkin esimerkin. Otan tämän esimerkin nyt seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä, mutta se voisi olla mikä tahansa muukin identiteetti. Kun homoseksuaalien oikeudet otettiin ensimmäisiä kertoja esiin, heteroseksuaaliset miehet kokivat sen usein ongelmaksi. Miksi? Väitän, että kyse ei niinkään ollut uskonto, kuten usein annetaan olettaa, vaan identiteetti. Miehet harrastavat seksiä naisten kanssa, ei toisten miesten. Jos oli joskus tullutkin harrastettua seksiä toisen miehen kanssa, niin ei se ole sama asia kuin leimautua pelkästään miesten nussijaksi.

Eli heteroseksuaaliset miehet kokivat homoseksuaalisuuden identiteettinä uhkaavan heidän identiteettiään miehinä. Sittemmin toiset ovat tyytyneet jakoon heteroseksuaalisista ja homoseksuaalisista miehistä. On siis luotu uudet identiteetit.

Mutta sitten yleiseen tietoisuuteen nousivat transseksuaalit. Sekä transseksuaalit miehestä naiseksi kuin naisesta mieheksi. Yleisessä kielenkäytössä heitä pidetään usein jonkinlaisina homoina. Jälleen toistuu sama kuvio. Homoseksuaaliset miehet kokevat, että heidän identiteettiään yritetään muokata tai omia. Eli jälleen tuli identiteetikriisi ja nimiä täytyi muokata tarkemmiksi.

Kungfutse sanoikin, että kriisin tullessa pitää sanojen merkitykset ottaa ensimmäisenä tarkasteluun.

Pirstoutuminen, valitsemattomuus ja oikeudet

Laajassa ja monimuotoisessa yhteiskunnassa on ongelmana pirstoutuminen. Uusia ryhmiä syntyy jatkuvasti. Ne haluavat määrittää itsensä erilleen toisista. Ennen pitkään on hyvin hankala pysyä kärryillä siitä, mitä kukakin on, mitkä heidän oikeutensa tulisi olla ja kuinka oikeutettuja heidän vaateensa ovat. Siksi olisi yhteiskunnan kannalta aina parempi, mitä vähemmän oikeuksia omaavia ryhmiä on olemassa samanaikaisesti. Kirjoitin Ihmisten rauhassa identiteetistä ja sen mukautumisesta, mutta rajasin sen ulkopuolelle ne asiat, joita ihminen ei voi valita. Siten esimerkiksi seksuaali-identiteetti on selkeä ryhmä, jolla tulisi olla oikeudet.

Ihmiset ryhmiytyvät jatkuvasti uudellee. Se on tyypillistä ihmisten yhteisöille. Monet niistä ryhmistä ovat väliaikaisia ja näiden ryhmien oikeudet samoin yhtä väliaikaisia. Oikeuksia tulisi olla vain pysyvillä ryhmillä ja niilläkin laajimmassa mahdollisimassa määrityksessä.

Etnisyyden ja kansallisuuden nimitykset

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Kenestä tulee kuka?

Tämä aihe herättää paljon tunnekuohua. Kuka voi kutsua itseään milläkin nimellä ja mitä toisten pitäisi ajatella asiasta? Jos yksilön omaa mieltymystä ei kyetä tietämään, pitäisikö olla jokin selkeä tapa, jolla asia ratkaistaan? Meneekö yksilön oma mieltymys muiden mielipiteen ohi? Etnisyys on hankala rajanveto. En kykene sanomaan suoraan, että se vastaa kansaa tai äitilaumaa eli sitä laumaa, joka on oikeudenhaltijana jollain tietyllä alueella, siksi joudun määrittämään sen tässä uudelleen. Kansallisuus taas on jonkin tietyn valtion kansalaisen tai jäsenen määre.

Tyypillisiä tilanteita, joissa etnisyyden ja kansallisuuden nimitykset menevät sekaisin tai niitä käytetään tahallaan provosoivasti ovat ihmisten väliset yksityiset keskustelut, media ja sen kautta kaikki kerronta. Riippuen poliittisesta näkökulmasta toisten mielestä kaikki johonkin tiettyyn maahan jalallaan astuneet ovat etnisesti sen maan muiden asukkaiden kaltaisia. Toisaalta kuulee kysymyksiä siitä, että jos koira syntyy talliin, onko se silloin hevonen. Nämä lienevät ne ääripäät.

Mietin kauan miten ratkaista tämä ongelma. Kirjoitin laumaan liittymisestä Ihmisten rauhassa ja asetin laumaan liittymisen tunnusmerkit aluksi merkiksi etnisyydestä. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt minua. On kaksi eri asiaa kuulua laumaan ja olla jonkin etnisyyden jäsen. Laumaa voi vaihtaa, mutta omaa etnisyyttään ei. Etnisyys määrittyy syntyperän eli polveutumisen mukaan. Siten laumaaliittynyt jäsen ei ole etnisyydeltään samaa alkuperää kuin lauman enemmistö eikä häntä voida sellaisena pitää. Jos hän saa lapsia uuden lauman jäsenen kanssa, joka edustaa lauman etnisminää eli sitä polveutumista, josta lauma saa identiteettinsä, voidaan lapset katsoa kuuluvaksi uuteen etnisyyteen joko kokonaan tai osin. Jos heidät lasketaan vain osin, jää päätettäväksi koska henkilö on riittävän polveutunut, ettei ole mieltä tehdä enää eroa. Tässä ei ole mielestäni mitään selkeää määrettä. Jos polveutuminen on tapahtunut ja henkilö kokee olevansa lauman etnisyyttä, hän voi sitä olla, jos myös muut lauman jäsenet hyväksyvät sen. Jos taas kyse on kahden hyvin erilaisen etnisyyden yhteisestä jälkeläisestä, vahvat rajat ilmaantuvat sotkemaan tilannetta. Vie useamman sukupolven ennen kuin jälkeläiset mielletään muiden taholta kuuluvaksi lauman etnisyyteen kokonaan.

Kenen nimeä kannat?

Selvennän näitä ajatuksia ottamalla oman valtioni ja oman etnisyyteni tarkasteltaviksi ja esimerkkitapauksiksi. Koska kirjoitan suomea, on todennäköistä, että olen Suomessa ja miellän itseni etnisesti suomalaiseksi. Minulla on Suomen kansalaisuus ja niin kauas menneisyyteen kuin tiedän, on sukuni juuret olleet suomalaiset. Otetaan toinen henkilö, joka on vasta saapunut Suomeen. Sanotaan vaikka, että hän on venäläinen. Hänen etnisyytensä ei siis muutu. Hän on etninen venäläinen Suomeen muuton jälkeenkin. Jos hän liittyy laumaan eli hän ottaa lauman tunnusmerkit itselleen, mukautuu lauman tapoihin ja assosioi itsensä laumaan, voidaan sanoa, että hän on suomalaisvenäläinen, mutta sekään ei tee hänestä etnisesti suomalaista vaan hän on edelleen venäläinen.

Ajatellaan, että tämä venäläinen menee naisimisiin suomalaisen kanssa ja he saavat lapsen. Tämä lapsi on etnisesti puoliksi venäläinen, puoliksi suomalainen. Ajatellaan edelleen, että tämä lapsi kasvatetaan siten, että hänellä on kaksi identiteettiä. Silloin suomalaisesta näkökulmasta hän on osasuomalainen. Jos taas hänet kasvatettaisiin vain suomalaisen lauman jäseneksi, hän saattaisi hyvin mieltää itsensä etnisesti suomalaiseksi ja saada sille hyväksynnän muilta. Tällöin vahvoja rajoja ei esiintyisi. (Kuten uskonto tai kieli.)

Kun tulee kriisi, nimeä asiat uudelleen

Tämä minkä kirjoitan tähän pätee nyt lähinnä suomen kieleen ja sen ilmaisuihin. Ymmärtääkseni ongelma on kuitenkin sama monissa muissa kielissä. Usein sanat pettävät siinä vaiheessa, kun pitäisi keksiä sopiva sana kuvaamaan esimerkiksi Suomen kansalaisuuden saannutta venäläistä. Jos hän vaikka edustaa Suomea arvokisoissa, onko hän silloin suomalainen? Suomalainen viittaa etnisyyteen ja kyse on etnisestä venäläisestä, vaikka tarkoitettaisiinkin valtion kansalaisuutta. Siksi valtion kansalaisuus ja etnisyys pitäisi ilmaista eri tavoin.

Ehdotan käytettäväksi kahta erillistä ilmaisua tyyliin suomalainen etnisyydestä ja suomenmaalainen kansalaisuudesta. Siten esimerkiksi inarinsaamelaiset ovat etnisyydeltään inarinsaamelaisia, mutta kansalaisuudeltaan suomenmaalaisia. Myös maajoukkueesta olisi hyvä puhua suomenmaalaisten juokkueena, johon termiin kaikki joukkueen jäsenet selkeästi kuuluvat. Silloin kyse ei ole myöskään siitä, että jonkun etnisyyttä ei huomioitaisi tai että jonkun toisen etnisyys venytettäisiin koskemaan muitakin. Molemmat ovat väkivaltaa niin yksilön kuin yhteisönkin identiteettiä vastaan.

Tästä juontuu seuraava kysymys, joka käsittelee sitten maa-alueiden nimityksiä. Jos suomalainen viittaa vain etnisyyteen ja suomenmaalainen valtioon, niin eikö silloin valtion nimi pitäisi olla Suomenmaa eikä Suomi? Mikä sitten on Suomi? Katson, että sanana Suomi viittaa siihen alueeseen, jolla etniset suomalaiset ovat äitilauman asemassa. Se, miten se rajataan, onkin hankalampaa ja vaatii sovitteluprosessin. Kirjoitin sovitteluprosessista enemmän Ihmisten rauhassa.

Miksi tämä ylipäätään on tärkeää? Koska identiteetti on ihmisille tärkeää. On aina me ja nuo muut. Koska ihmisten toiseutta tulee kunnioittaa. Niin ihmisen itsensä, hänen kaltaistensa kuin muidenkin toiseutta. Kirjoitin sekä identiteetistä että toiseudesta enemmän Ihmisten rauhassa. On tärkeää, että sanat ja niiden merkitys ovat sopusoinnussa keskenään eivätkä ole aseita ihmisiä ja ihmisryhmiä vastaan.