Muiden kunnioittaminen ei ole helppoa

Ihminen ajattelee asiat yleensä itsensä ja oman ryhmänsä kautta. Hänen on vaikeaa ymmärtää, mitä toiset ajattelevat ja tahtovat. Tämän takia ihmiset eivät useinkaan riittävästi ota huomioon toisten tunteita ja tarpeita – vaikka he ihan hyvin voisivat, jos viitsisivät nähdä vaivaa. Muiden kunnioittaminen ei ole helppoa, kun omat hetkelliset tarpeet ja oman ryhmän tavat menevät sen edelle.

  Näinä aikoina sodat, ideologiat, maahanmuutto ja media tuovat ihmiset ja kulttuurit kosketuksiin ja konfliktiin keskenään. Sitä tärkeämpää on tunnistaa toiset ja kunnioittaa heitä.

  Toisten loukkaaminen on paljon helpompaa kuin kunnioittaminen. Ihmiset ajattelevat tavallisesti, että heidän tapansa toimia on se oikea ja muiden väärä. Ihmiset ajattelevat, että heidän sääntönsä ovat oikein ja kunnolliset eikä heidän tarvitse noudattaa muiden sääntöjä. Tällöin syntyy usein rikollisuutta ja konflikteja.

  Mitä muiden kunnioittaminen sitten on käytännössä? Lyhyesti se on sitä, ettei aiheuta muille vahinkoa. Hiukan pidemmälti se on sitä, että on tietoinen itsestään suhteessa muihin, ymmärtää toiseuden merkityksen ja pyrkii välttämään vahingon aiheuttamista näille toisille.

  Viime vuosina on puhuttu paljon toiseuttamisesta ja sen vahingollisuudesta. Olen eri mieltä. Toiseuden kunnioittaminen on ihmisen kunnioittamista sellaisena kuin hän on ilman hyssyttelyä, paapomista ja tasapäistämistä. Voidakseen kunnioittaa toista toinen tulee nähdä. Häntä ei voi piilottaa laajoihin kategorioihin tai antaa hänen ottaa itselleen valheellisen ja varastetun identiteetin. Pahimmillaan identiteettivarkaus voi johtaa siihen, että jotain ihmisryhmää ei kyetä enää määrittelemään. Ihmisryhmä, jota ei kyetä määrittelemään, on ihmisryhmä, jolla ei voi olla oikeuksia. Silloin valheelliset varastetun identiteetin omaavat henkilöt haluavat, että tuo ihmisryhmä voidaan määrittää vain niin, että heidät luetaan mukaan, että ihmisryhmän määreet tehdään niin laajaksi, ettei ketään voida käytännössä sulkea ulkopuolelle. Silti näillä henkilöillä on toisissa yhteyksissä aivan erilainen identiteetti ja sen identiteetin tunnusmerkit.

  Miksi sitten identiteettivarkaus on kannattavaa? Koska moni maahanmuuttaja pyrkii ”vallan ja varallisuuden uudelleenjakamiseen” kuten eräs jo politiikasta luopunut maahanmuuttaja asian ilmaisi. Tällainen mukautumaton maahanmuuttaja haluaa siis ottaa, ei mukautua yhdeksi kantaväestöstä eikä rakentaa yhdessä heidän kanssaan uutta kotimaataan (niin kuin se kaiken rauhan mukaan pitäisi olla). Tällainen maahanmuuttaja käy sotaa kantaväestöä vastaan.

  Kunnioittaako tällainen maahanmuuttaja niitä ihmisiä, joiden pariin hän on valinnut muuttaa? Ei.

  Miksi ei? Koska hän ajattelee asioita vain itsensä ja kaltaistensa kautta. Hän toiseuttaa, mutta unohtaa oman vastuunsa ja muiden kunnioituksen. Vastuuta hän voi ottaa ja kunnioituksen hän voi opetella, jos niin tahtoo.

  Käytännössä toisten kunnioittaminen tarkoittaa, ettei aiheuta heille vahinkoa eikä tuhoa heitä. Ihmisen täytyy ymmärtää, että myös muut ihmiset ja ihmisryhmät tahtovat olla olemassa ja että he tarvitsevat tiettyjä asioita ollakseen olemassa. He tarvitsevat kiistämättömän oikeuden olla olemassa. He tarvitsevat reviirin ja reviirin tuoton. Omalla reviirillään ihmisryhmän tulee saada hallita itseään.

  Toisen kunnioittaminen lähtee vahingon välttämisestä. Ihmisryhmän toiseutta ei saa tuhota. Se tarkoittaa myös toisten seksuaalista kunnioittamista. Yhdenkään ihmisen hetkelliset himot eivät voi mennä kokonaisen ihmisryhmän olemassaolon edelle. Moraali ei ole koskaan pohjannut itsekkyydelle vaan suuremmalle hyvälle. Voiko olla suurempaa pahaa ihmisryhmää vastaan kuin tuhota se?

  Olen kirjoittanut mm. muiden säännöistä, sodasta, ryhmään liittymisestä ja ihmisen kyvyttömyydestä ymmärtää toisenlaisia ihmisiä muissa kirjoituksissani.

Hymy, ystävät ja petos

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Hymy ja nyökkäily ei tarkoita, että toinen ymmärtäisi

Moni meistä on kohdannut ihmisiä, jotka hymyilevät leveästi ja nyökyttelevät päätään, kun heille puhuu. Moni saattaa vielä sanoa olevansa ystävä. Joskus näin varmasti onkin ja se saa meidät uskomaan myös niitä muita, joilla on ihan toiset tarkoitusperät.

Kirjoitin Ihmisten rauhassa laajemmasta sosiaalisesta autismista eli siitä, että emme kykene kuin korkeintaan vaivoin ymmärtämään oman ryhmämme ulkopuolisten tarkoitusperiä. Tulkitsemme ne usein väärin – joko liian ystävällisiksi tai sitten peloissamme liian vaarallisiksi. Usein kyse on juuri siitä, kun katselemme vieraampaa ihmistä, joka hymyilee ja nyökyttelee. Emme ymmärrä hänen tarkoitusperiään.

Ja se voi osoittautua hyvin vaaralliseksi.

Kaikki, jotka hymyilevät, eivät ole ystäviäsi. Se kannattaa muistaa. Hymy voi olla petollinen. Kaikki, jotka hokevat ”ystävä, ystävä” eivät ole ystäviä – melkein väittäisin päinvastoin, sillä oikean ystävän ei tarvitse hokea mitään tuollaista. Oikealle ystävälle riittävät teot.

Juuri teot ovat se, mistä oikean ystävän erottaa. Ihminen ei ole ystävä, vaikka hän sitä hokisi, jos hänen toimensa johtavat muiden oikeuksien polkemiseen. Oikea ystävä ottaisi omat ystävänsä huomioon.

Hymy on ase sodassa

Kirjoitin toisaalla blogissani sodasta. Sota on jotain, jossa yksi ryhmä käy keinoin taistelua toista vastaan tarkoituksena ryhmän oikeuksien ja elinmahdollisuuksien selkeä heikentäminen. Eli sotaa on myös sellainen, joka johtaa tähän ilman suoraa fyysistä kontaktia. Hymy on tärkeä ase sodassa, jota ei käydä fyysisesti.

Hymy on pahimmillaan tietoinen harhautus. Sillä pyritään väittämään ystävällisiä aikeita, mutta lopulta teot kertovat toista. Ihminen, joka hymyilee ja nyökkäilee, ei välttämättä olekaan ystävällinen. Liian usein ihmiset unohtavat tämän.

Hymy voi olla ase oman hyvän edistamisessä ja yleensä oman ryhmän hyvän edistämisessä. Valheelliset hymyt pyrkivät luomaan tilanteita, joissa ihmisen oma etu on tärkein – ei suinkaan yhteinen etu tai toisen huomioonottaminen.

Kyse voi olla siis valloitussodasta, jossa ryhmä pyrkii pääsemään asemaan, jossa he kykenevät käyttämään tilanteita hyväkseen, oikeudenhaltijoiden vahingoksi. Tämä on hyvin luultavaa, jos ryhmien välillä on vahvat rajat. Vahvoista rajoista kirjoitin blogikirjoituksen erikseen. Tarkoitin sillä sellaisia eroavaisuuksia, jotka muodostuvat selkeiksi rajoiksi ihmisryhmien välille.

Valheellinen ystävyys on mikrosotaa

Sodassa on aina uhreja. Sota saa aikaan vahinkoja oikeuden haltijoille. Nämä uhrit ja vahingot voivat olla traagisia myös yksilötasolla. Huolimatta siitä, että kyseessä on kahden yksilön välinen kriisi ystävyydessä, se voi olla osa laajempaa hyökkäystä. Toimintatavat ovat usein samanlaiset.

Tyypillisiin toimintatapoihin kuuluu näennäinen ystävystyminen ja sitten tietoinen vaikuttaminen vieraan ryhmän arvojen mukaisesti. Myös rahallinen hyväksikäyttö ja elintilan raivaaminen ystävyyden varjolla kuuluu keinoihin. Seksuaalisuus liittyy usein asiaan. Henkilö, joka on hyväuskoinen ja jonka tarpeet ovat tyydyttämättä, on helppo kohde hyväksykäytölle. Kirjoitin tästä asiasta blogitekstin. Se käsittelee raiskausta sodan välineenä ja luo käsitteen yhteisöllinen raiskaus. Se ei ensin vaikuta perinteisesti määritellyltä raiskaukselta, mutta jos asiaa tarkastelee yhteisön taholta, teko on seksuaalista väkivaltaa yhteisöä kohtaan – eli raiskaus.

Pieni hymy ja pään nyökyttäminen saattaa olla osa jotain suurempaa. Kannattaa tiedostaa tämä ja olla varovainen. Silti ei saa unohtaa kunnioitusta. Ei saa unohtaa kunnioitusta itseään kohtaan eikä kaltaisiaan kohtaan – mutta ei saa unohtaa kunnioitusta muitakaan kohtaan. Jos kaikki kunnioittaisivat toisiaan, hymy olisi vain hymy.

Kunnioitus ja sen puute

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Kunnioitus ja toiseus

Läpi koko tämän kirjoittelun olen pohtinut kunnioitusta. Toin sitä esiin kirjoittaessani toiseudesta eli siitä, miten ihmiskunnan monimuotoisuutta tulee kunnioittaa, mutta silti minusta tuntuu, että sitä pitäisi lähestyä vielä uudelleen.

Tällä hetkellä on vallalla jokin hyvin outo käsitys kunnioituksesta. Se vaikuttaisi syntyvän vääristyneestä, yksilökeskeisestä moraalista.  Kunnioitus tänä päivänä tuntuu olevan kaikkea muuta kuin kunnioitusta. Se on yksilön persoonan ylistämistä ja toiseuden tuhoamista. On jännä, miten se voi tapahtua samanaikaisesti. Samaan aikaan, kun yksilöllisyydestä tehdään ihanne, yhteisön yksilölliset piirteet lakaistaan maton alle. Voidaan huomata myös, että se, mikä on uutta yksilöllisyyttä, on itse asiassa uusia yhteisöjä. Ihmiset ovat yksilöllisiä samalla tavalla kuin ne, joihin he samaistuvat.

Kunnioituksen puute

Kunnioituksen puute näkyy usein myös siten, että kielletään jonkin ryhmän olemassaoleminen tai sen oikeudet. Se voi näkyä esim. siten, että ryhmä ei voi puhua itsestään leimaamatta itseään jotenkin syrjiväksi. Tai he eivät voi kertoa tarinoita itsestään ilman, että lisäävät jonkin ryhmän osaksi sitä tarinaa. He eivät voi sanoa omistavansa jotain, sillä ryhmäoikeuksia ei ole eikä siten mitään sovittua tapaa osoittaa omistusoikeus ryhmänä (paitsi väkivalta ja sitä pyrin näillä kirjoituksilla estämään). Koska ryhmäoikeuksia ei ole, mikä tahansa toinen ryhmä voi tulla yksilöinä alueelle ja vaatia omistusoikeutta itselleen. Tämä johtaa aina väkivaltaan. Väkivalta voi olla hyvin monimuotoista, mutta käytännössä se johtaa aina oikeudenhaltijan oikeuden vähenemiseen. Sitä, että ryhmä ei voi osoittaa omistusoikeuttaan tai rajata itseään, käytetään hyväksi sodankäynnissä. Tällöin kuka tahansa voi vaatia ryhmän jäsenyyttä ja täysiä oikeuksia ilman mitään tai hyvin vähin jäsenyysvaatimuksin. Tällöin koko alkuperäisen ryhmän olemassaolo on vaarassa.

Tavallaan kunnioituksen puute näkyy myös siinä, että tilanteet tulkitaan parhainpäin, selitetään pois tai käännetään katse kokonaan. Tämä voi olla laajempaa sosiaalista autismia, jossa yksilöt eivät kykene ymmärtämään toisen ryhmien erilaisia lähtökohtia ja päämääriä. Mutta se voi olla myös tietoista välttelyä. Pahimmillaan se on hyväntahtoista itsensä ja kaltaistensa väheksymistä, kun yritetään auttaa muita. Tämä johtaa väkivaltaan itseä ja kaltaisiaan kohtaan ja antaa toisille aseita taistella reviiristä ja resursseista.

Itsensä rajoittaminen ja toiseus

Toiseus on erityisesti toiseuden kunnioittamista. Silloin kun toiseutta ei kunnioiteta, toinen pyyhitään pois. Se kaikki, mikä on tehnyt ihmisestä mielenkiintoisen, pyyhitään pois, tasataan, sanotaan, että sillä ei ole merkitystä. Sanotaan, että sillä ei saa olla merkitystä. Se on väkivaltaa niin henkilöä itseään, hänen kaltaisiaan kuin muitakin kohtaan. Sen sijaan, että kunnioittaisimme niin itseämme, kaltaisiamme kuin muitakin kuin myös toista, hänenkaltaisiaan ja niitä, jotka ovat toisenlaisia. Suojelisimme ja säilyttäisimme emme ahmisi ja tuhoaisi.

Ihmiskunnan monimuotoisuus on sen suurin rikkaus. Sen säilyttäminen vaatii kunnioitusta ja rajojen asettamista.

Toiseuden kunnioittaminen on ennen kaikkea itsensä rajoittamista. Ei pidä mene ahneena toisten resursseille, eikä pidä mennä omat himot edellä ja tehdä sen mukaan päätöksiä. Se ei ole koskaan ollut moraalin määre. Kunnioitus on ainut tie rauhaan. Se tuo oikeudet ja se luo vuorovaikutteisen moraalin, jossa suurempi hyvä ajaa pienemmän hyvän ohi.