Ihmisten tarve uskoa johonkin

Sanotaan, että viisauden alku on tunnustaa oma rajallisuutensa. Ihminen ei tiedä kaikkea. Hän voi tietää paljon, mutta moni paljosta puoliakaan. On hyvä huomioida tämä. Monet ihmiset, jotka uskovat ideologioihin tai uskonnon opinkappaleisiin, eivät ymmärrä tätä. He kuvittelevat, että heillä on vastaukset valmiina.

Edellisessä blogikirjoituksessani käsittelin suppeaa ja laajaa ajattelua. Ihmisen tarve uskoa johonkin lähtee suppeasta ajattelusta. Ihminen, joka ajattelee laajasti, kykenee yleensä elämään epävarmuudessa. Hän tietää, ettei tiedä kaikkea ja ymmärtää, miten se vaikuttaa hänen valintoihinsa. Ihminen, joka ajattelee suppeasti, kaipaa laitoja, joihin turvautua. Heistä tulee helposti ääri-ihmisiä, jotka vetoavat uskontoonsa tai ideologiaansa – ja kuvittelevat tietävänsä vastaukset sen takia.

Suppeasti ajattelevien ihmisten epävarmuudesta ja halusta kuulua ryhmään syntyy tarve uskoa johonkin. Usko luo laidat, joiden sisällä on helppo ymmärtää maailmaa ja tietää, mihin mikäkin asia kuuluu.

Tarve uskoa manifestoituu usein syvänä uskonnollisuutena tai ideologisuutena. Olen näiden samankaltaisuudesta kirjoittanut muualla. Toisaalta tarve uskoa saattaa näyttäytyä myös uskomisena kaikenlaiseen henkiseen tai poliittiseen hömppään. Kun maailma ei näytä mieluisalta, on mukava uskoa, että joku ohjaa sitä kohti parempaa tai että jokin ohjaa sitä huonompaan. Salaliittoteoriat tuntuvat puoleensavetäviltä ja tuntuvat selittävän, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.

Toisaalta myös salaliittoteoriat täysin tyrmäävä usko on uskomista. Maailman historia on salaliittoja täynnä. Mutta mikään todistettu salaliitto ei tarkoita, että jokin toinen, väitetty salaliitto olisi totta. Jokainen väite täytyy erikseen punnita.

Monet ihmiset siis haluavat uskoa kaikenlaisiin uskonnollisiin ja poliittisiin opinkappaleisiin, jopa täyteen hömppään, koska se antaa heidän elämälleen raamit. Se korjaa väärydet heidän mielessään ja antaa jotain, mitä vastaan taistella. Huonompi juttu vain, että mikään, mihin ihmiset uskovat ei ole totta sellaisenaan ja se usko estää heitä löytämästä totuutta ja parempia toimintatapoja.

Tämä on uskomisen tarpeen suurin ongelma: jumiutuminen opinkappaleisiin.

Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin, että laajasti ajattelevat henkilöt joutuvat luomaan ideologioita ja sitten taistelemaan niitä vastaan saadakseen asiat kehittymään eteenpäin. Asiat eivät kehity parempaan suuntaan, jos ihmismassat pitäytyvät vanhoissa ajattelumalleissa – tai luovat ajattelumallinsa niin, etteivät ne kestä lähempää tarkastelua. Tällä tarkoitan erityisesti ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä, josta olen jonkin verran jo kirjoittanut.

Toinen ongelma on toimiminen opinkappaleiden mukaan.

Opinkappaleet eivät aina ole hyväksi. Ne on usein ajateltu toista tarkoitusta varten kuin tilanteet, joihin niitä nyt sovelletaan. Toisinaan taas opinkappaleet on tarkoituksella luotu hyökkääviksi. Opinkappaleet voivat olla jopa haitallisia silloin, kun niiden noudattaminen koituu ihmisryhmän tuhoksi tai jos niiden noudattaminen koituu toisten tuhoksi. Näin voi olla esimerkiksi, jos uskotaan, että koko ryhmän olemassaolo on loukkaus muita kohtaan tai ei kunnioiteta itseään eikä kaltaisiaan. Siitä johtuu usein, ettei lopulta kunnioiteta muitakaan.

Mutta aina ideologisen ryhmän johtajat hyötyvät siitä, että heidän ryhmänsä tottelee heidän kestämättömiäkin ohjeitaan. Tämä aiheuttaa valtavasti kipua ja tuhoa maailmassa.

Siksi laajasti ajattelevien pitäisi luoda myös asioita, joihin ihmiset voivat myös uskoa ja jälleen laajasti ajattelevat joutuvat taistelemaan näitä luomiaan uskonasioita vastaan. Kaikkein parasta olisikin luoda asioita, jotka tunnettaisiin joustaviksi ja jotka muuttuisivat tilanteiden mukaan.

Suppea ja laaja ajattelu

Yhteiskunnallinen keskustelu muuttuu helposti jonkinasteiseksi sanalliseksi tappeluksi, jossa keinoja kaihtamatta pyritään voittamaan toinen osapuoli. Harvoin pysähdytään miettimään sitä, että molemmat osapuolet saattavat olla oikeassa, he vain katsovat asiaa eri tavoin.

Luullakseni katsontakantaan vaikuttaa erityisesti älykkyys, mutta myös pelko ulkopuolelle jäämisestä. Älykäs henkilö katsoo asioita laajalla näkökulmalla, vähemmän älykäs suppeammalla. Toisaalta älykäskin henkilö saattaa pelätä niin paljon ryhmän ulkopuolelle jäämistä, että omaksuu ryhmän mielipiteet ja käytännössä kieltäytyy ajattelemasta laajemmin.

Suppealla ajattelulla tarkoitan välitöntä ajattelua. Ihminen ajattelee asioita, jotka ovat läsnä. Hän saattaa ajatella ihmisiä, jotka ovat läsnä, heidän tunteitaan ja tarpeitaan tai yleistää omat tunteet ja tarpeet muihin läsnäoleviin tai käsiteltävinä oleviin asioihin. Myös oman ryhmän mielipiteet ovat jatkuvasti läsnä.

Laajalla ajattelulla tarkoitan sellaista ajattelua, joka ottaa huomioon tekojen ja tapahtumien syyt ja seuraukset mahdollisimman laajalla kaarella. Tällöin henkilö ei yleistä omia tunteitaan ja ajatuksiaan toisiin vaan pyrkii ymmärtämään näiden toisten tunteita, ajatuksia ja motiiveja. Laajassa ajattelussa pyritään myös oppimaan menneistä virheistä. Suppeassa ajattelussa menneisyyden virheet vertautuvat henkilön omiin kokemuksiin tai niiden puutteeseen. Siitä syystä suppeasti ajatteleva usein tulkitsee väärin myös muiden motiiveja.

Tässä lienee jo käynyt selväksi, että arvostan enemmän laajaa ajattelua kuin suppeaa.

Laajemmankin ajattelun akhilleen kantapää on tiedon puute. Vajavainen tieto synnyttää puolinaisia ja huonoja päätöksiä. Toisaalta laajemmin ajatteleva osaa paremmin korjata tietonsa puutteet tai täydentää ne. Suppeasti ajatteleva täydentää tietonsa puutteet tunteillaan, ideologiansa opinkappaleilla tai ryhmänsä mielipiteillä.

Suppea ajattelu ei ota huomioon asioiden seuraamuksia. Se siis johtaa vaikeisiin tilanteisiin ja pahimmillaan jopa suppeasti ajattelevien ihmisten omaan tuhoon. Siinä on suuri vaara, että jos yhteiskunnallinen keskustelu ja päätöksenteko ovat suppeita, koko yhteiskunta joutuu vaaraan. Joku käyttää suppeaa ajattelua varmasti hyväkseen. Sitä on helppo manipuloida vetoamalla tunteisiin, opinkappaleisiin tai jopa uskontoon.

Laajempi ajattelu taas pyrkii siihen, että asiat todella paranisivat kaikille eikä muutos olisi näennäistä tai jopa negatiivista. Se voi tarkoittaa tärkeiden asioiden tunnistamista, oikeuksien laajempaa tarkastelua ja rajojen vetämistä. ”Ei” on joskus vaikea sana, mutta tarpeen.

Silti laajempi ajattelu ei pyri jäädyttämään yhteiskuntaa, vaan antaa tilaa myös kasvulle ja muutokselle. Koska laajempi ajattelu ei pidä kiinni laidoista, se mukautuu kuhunkin tilanteeseen parhaan ymmärryksensä mukaan. Suppeassa ajattelussa pidetään kiinni laidoista. Silloin kaikki muu näyttäytyy pelottavana ja vastustettavana.

Tästä johtuu, että suppealla ajattelulla on aina vastaukset valmiina, mutta laajalla ajattelulla ei koskaan ole yksinkertaista vastausta. Siksi suppea ajattelu vetoaa moniin ihmisiin. On turvallisempaa, kun vastaukset ovat valmiina, kun ei ole epävarmuutta. Sama pätee uskontoihinkin.

Suppean ajattelun vastaukset eivät ole aina suorastaan väärin, ne ovat vain suppeita vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Ne saattavat toimia välittömällä henkilökohtaisella tasolla, mutta epäonnistua laajemmassa kaaressa. Onnistuminen välittömällä henkilökohtaisella tasolla tuntuu suppeasti ajattelevasta ihmisestä menestykseltä. Hän pitää sitä merkkinä ajattelun oikeellisuudesta. Tämä on yksi syy siihen, miksi suppea ajattelu saa helposti ihmiset puolelleen.

Epäilen hyvin vahvasti, ettei osa ihmisistä ole kyvykkäitä laajaan ajatteluun. Heitä voidaan toki kouluttaa siihen ja se olisi hyvä tehdäkin, mutta lopulta omat tunteet ja ryhmän paine menee oman ajattelun edelle. Siksi on erityisen tärkeää, että ne, jotka kykenevät ajattelemaan laajasti, tekisivät niin ja parhaansa mukaan opastaisivat muita siinä ja esittäisivät syy-seuraus-suhteet niin, että suppeastikin ajattelevat voivat ne ymmärtää. Tavallaan laajasti ajattelevat joutuvat luomaan ideologioita, jotta saavat viestinsä perille, mutta sitten he joutuvat taistelemaan noita ideologioita vastaan, jotta he saavat asiat etenemään edelleen.

Se ei ole kovin kiitollinen työ eikä se ole muuttumassa alkuunkaan helpommaksi maailmassa, jossa jokainen huutaa.

Ahmiminen

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä.

Ahmia voi muutakin kuin vain ruokaa

Jälleen kerran otan sanan ja muutan sen merkitystä. Tässä tarkoitan ahmimisella kaikkea ahneutta ja ylenmääräistä kuluttamista.

Olemme ohjelmoitu tekemään niin. Ennen yltäkylläisyyden saavuttamista, laihat ajat koittivat aina. On hyvin mahdollista, että ne koittavat vielä jatkossakin. Elämme nyt hyvinvoinnin aikoja, olemme apajalla. Se saa meidät ahmimaan ja nauttimaan niin kauan kuin tilannetta jatkuu.

Luonnossa tilanne ei kestäisi kauan. Vuodenajat toisivat muutoksen eikä vuodet ole toistensa veljiä, kuten hyvin tiedetään. Apajatilanteet kestävät vain aikansa ja niitä täytyy käyttää hyödyksi niin kauan kuin niitä kestää. Kun syö hyvin, kestää paremmin laihat päivät.

Mutta nyt laihat päivät antavat odottaa itseään. Teollisuusvaltiot ovat kyenneet tuottamaan uskomattomia määriä apajatilanteita ja lihavat päivät vain jatkuvat. Siitä on tietenkin huonoja puolia. Me syömme liikaa, kulutamme ympäristöämme ja sairastumme itse.

Ahmiminen on itsekeskeistä

Kun apajatilanne syntyy, eläinyksilö pyrkii saamaan itselleen mahdollisimman paljon. Olkoon se yltäkylläisyys missä tahansa. Se voi olla naapurilauman reviirillä tai menossa jo toisen suuhun. Siitä on saatava oma osansa.

Kyse ei ole asiantilojen kokonaistarkastelusta. Täytyy vain saada oma napa tai omat varastot täyteen.

Sama on nähtävillä jatkuvasti ympärillämme. Entä kun vatsa ja varastot ovat täynnä? Silloin alkaa vääränlainen auttaminen. Resursseja on, miksei annettaisi niitä muille? On paljon ihmisiä, jotka tarttuvat tilaisuuteen saadakseen omat vatsansa täyteen.

Usein kyse on siitäkin, että on niin kylläinen, ettei jaksa pitää puoliaan. Tyhjä vatsa saa ihmiset taistelemaan omasta oikeudestaan ja omista resursseistaan. Tai omasta oikeudestaan päättää niistä resursseista.

Jos on liian pitkään kylläinen, nälkäisemmät saattavat ottaa resurssit käyttöönsä ja määrätä niistä. Se taas olisi kuolinisku kenelle tahansa. Oli se sitten ryhmä tai yksilö.

Ahmiminen voi olla myös seksuaalista

Kun on kylläinen, voi kokea, ettei asioilla ole merkitystä. Silloin oma nautinto ja omien tarpeidensa tyydyttäminen nousee uudella tavalla esille. Kyse ei ole enää liittolaissuhteista vaan ihan vain hetkellisestä himosta, huonosta harkinnasta ja virheistä, jotka usein kasautuvat.

Ihmiset hakevat eksotiikkaa ja vähät välittävät kunnioituksesta. He unohtavat kunnioittaa itseään, kaltaisiaan ja niitä toisia, joita hän käyttää oman halunsa täyttämiseen. Ihmisestä tulee ahne uudella tavalla. Hänen ahneutensa aiheuttaa laajoja kerrannaisvaikutuksia muissa ihmisissä ja yhteisössä. Jälleen kerran kokonaistarkastelu jää tekemättä.

Seksuaalinen siveellisyys

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä

Tämä on jatkoa edellisille kirjoituksille (Hedonismi ja rakenteet; Jännänkiinto; Seksuaalisuus ja jännänkiinto; Raiskaus; Pandemiat, myrkyt ja lääkkeet) ja selväntää asiaa vielä suoremmin sen kannalta, miten minun mielestäni ihmisten pitäisi käyttäytyä seksuaalisesti, kun otetaan huomioon kaikki edellä mainittu sekä kumuloituvat vaikutukset että ihmisten suojelu, joista kirjoitin Ihmisten rauhassa.

Muuttuuko moraali tosiaan?

Siveellisyyttä on arvostettu vuosituhansien ajan. Sitä on pidetty tärkeänä erityisesti, koska ehkäisy oli hankalaa eikä isyydestä voinut aina olla varma. Siten siveellisyys oli ensimmäinen asia, joka piti saada kohdalleen, jotta isät olisivat varmoja isyydestään ja äidit saisivat tarvitsemansa tuen lasten kasvatukseen. Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset olivat suoranainen kauhistus, riippukivi naisen kaulassa. Nyt on kuitenkin toinen aika. Ehkäisy toimii lähes varmasti, jos sitä käyttää ja isyydenkin voi tarkistaa, jos se on epäselvää.

Koska asiat ovat muuttuneet, on moraali kyseenalaistettu myös. Mitä on moraali? Miten sen tulisi toimia? Meneekö yksilön etu ja hedonismi kaiken edelle? Mikä yksilön hyvä suhde tulee olla yhteisön hyvään? Katson, että koska tilanne on muuttunut, nyt joudutaan käymään uudelleen läpi rajanvetoa. Joutaako vanha moraali romukoppaan? Mikä on uutta moraalia? Yksilön hyvän pitäisi aina väistää yhteisön hyvää, koska yksilön hyvät ovat suoraan riippuvaisia yhteisön hyvistä. Yksilön suhdetta yhteisön hyvään olen pohtinut mm. blogikirjoituksessa Poikien ympärileikkauksesta.

Tavallaan voidaan myös ajatella, että tämä kaikki on osa yhteiskunnan evoluutiota, jossa uusia asioita omaksutaan ja joudutaan miettimään ilmiön laajuutta ja rajoja. Tämänkin ajan vapautunut seksuaalinen ilmapiiri voidaan nähdä vain väliaikaisena ilmiönä, koska jos se jatkuu jatkumistaan, se aiheuttaa yhteisön tuhon ja sitä seuraava yhteisö joutuu tai on jo joutunut tiukentamaan seksuaalista siveellisyyttä.

Siveellisyys yhteisön perustana

Millä tavoin löyhä seksuaalinen moraali voi tuhota yhteisön? Tuho johtuu joko syntyvyyden rajusta laskusta tai liiallisesta sekoittumisesta muiden kanssa – tai molemmista. Jos yhteisö on jatkuvan yhteisöllisen raiskauksen runtelema, se revitään kappaleiksi. Kirjoitin yhteisöllisestä raiskauksesta omassa blogikirjoituksessaan. Jos taas seksuaalinen vapautuneisuus tarkoittaa sitä, että lapsia ei synny, sitä helpommin yhteisö tulee ylikävellyksi ja toinen yhteisö korvaa sen. Silloin yhteisön rakenteet tuhoutuvat eikä jatkuvuus ole enää taattu.

Eli seksuaalisen siveellisyyden saavuttamiseksi jokaisen yksilön pitäisi pyrkiä kohti seksuaalista fokustaan ja jättää jännänkiinto pois seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka henkilö kokisikin jännänkiintoa jostain tietystä seksuaalisesta asiasta, hänen ei kuitenkaan pitäisi ryhtyä tosiasiallisiin kanssakäymisiin sen perusteella. Sen sijaan hän voi viihdyttää sillä itseään oman päänsä sisäisissä maailmoissa, kunhan hän ymmärtää asioiden eron. Kirjoitin näistä asioista enemmän toisissa blogikirjoituksissa.

Silloin, kun ihminen toteuttaa seksuaalista fokustaan ja jättää jännänkiinnon pois sekä toimii rakenteiden tukemiseksi siten kuin hänen roolinsa määrittää, hän on seksuaalisesti siveellinen henkilö. Olen käyttänyt sanaa siveellinen laajemmin myös siten, että se tarkoittaa koko Ihmisten rauha -kirjoituksen mukaan elävää henkilöä. Sillon tähän liittyy myös toiseuden kunnioittaminen ja ihmisten rauhan laajempi ymmärtäminen ja oikeastaan myös sen aktiivinen kyseenalaistaminen.

Kohtalonusko

Nämä blogikirjoitukset ovat alkuperäisen Ihmisten rauha -kirjoituksen kommentointia ja lisäyksiä. Luethan siis ensimmäisen blogikirjoituksen ensin. Viittaukset Ihmisten rauha -kirjoituksen otsikoihin on tehty (-> tällä tavalla). Viittaukset toisiin blogikirjoituksiin on tehty (: tällä tavalla)

Kohtalonuskolla tarkoitan mitä tahansa sellaista ihmismielen olotilaa, jossa tyydytään vallitseviin olosuhteisiin ja uskotaan, että niille ei voi tehdä mitään ja/tai että muutokset olosuhteisiin ovat suurempien tahojen hallussa. Tästä tulee vahvasti mieleen lapsena opitut asia:.”Aikuiset päättävät asioista, minä en voi vaikuttaa kuin sihen, että he eivät suutu minulle. Jos olen kiltisti, he ehkä antavat jotain kivaa.”

Tämä sama toistuu aikuisenakin. Vaikka ihmiset vaikuttavat jatkuvasti ympäristöönsä ja tekemisiinsä, heille tulee tunne, että he eivät todella voi vaikuttaa mihinkään. Tavallaan asiat kulkevat tietyssä urassa ja ainoa, mitä voi toivoa, on että asiat menisivät hyvin. Sillä oikeutetaan puuttumattomuus ja oma tapa elää.

Kohtalonusko siis lamauttaa ihmiset ja saa toivomaan, että joku toinen tekisi jotain. Tämä on suurimpia esteitä positiivisen muutoksen tapahtumiselle.

Jotta kohtalonuskosta pääsisi eroon, tulee ymmärtää, mitkä ovat oikeutetut oikeudet, mitkä vääriä oikeuksia. Tulee ymmärtää, miten asioihin vaikutetaan ja mitkä niistä ovat parhaat tavat. Myös asioiden mittasuhteilla ja riippuvuussuhteilla on merkitystä- Tämä taas vaatii hyvää yleissivistystä. Henkilö, jolla ei ole hyvää yleissivitystä saattaa silti saada muutoksia aikaan, mutta pahimmillaan hän on kuin norsu posliinikaupassa. Kyllähän se muutos siinäkin syntyy.

Kohtalonuskossa vaikuttaa myös katovoima (:Katovoima, tuleva kirjoitus), joka on se voima, joka saa ihmiset menettämään luottamuksen itseensä ja toimiinsa. Kirjoitan tästä enemmän omassa blogikirjoituksessa. Tärkeää on vain huomata, että kohtalonusko vaikuttaa monialaisesti ihmisiin ja siihen, että positiivisia muutoksia ei tapahdu.

Poikien ympärileikkauksesta

Otan taas innoituksekseni ajankohtaisen (tai ikuisuuskysymyksen..) YLEltä: https://yle.fi/uutiset/3-10167824. Poikien ympärileikkaus. Paitsi, että jälleen pistää silmään uutisjutun kritiikittömyys, tämä on mielenkiintoinen ja kokoaan suurempi aihe yhteiskunnallisesti.

On mielenkiintoista, miten yhteisesti ja kansainvälisesti luoduista periaatteista pyritään joustamaan juuri tällaisissa tapauksissa. Kun kyse on selkeästi näiden periaatteiden vastaisesta toiminnasta, mutta jota puolustetaan perinteillä ja vähemmistöoikeuksilla. Vähemmistöillä ei voi olla oikeutena rikos. Kyse on myös siitä, mikä on todella vähemmistö ja mikä exopopulaatio (: Exopopulaatiot ja vähemmistöt). Toisaalta niissä kulttuureissa, joissa tämä käytäntö on yleisesti olemassa, kyse on ennen kaikkea yksilönoikeuksista.

Aihe luo vahvoja tunteita, koska kyse on niin vahvasti tiettyjen yhteisöjen perinteissä oleva asia. Heistä tuntuu luultavasti, että heidän olemassaolonsa on jotenkin sidottu siihen ja että ilman sitä, he olisivat vähemmän omia itseään ja enemmän alistettuina muille. Tässä tulee nyt kuitenkin kysymys yksilönoikeuksien ja ryhmäoikeuksien rajanvedosta: Meneekö tässä tapauksessa ryhmänoikeus ohi yksilönoikeudesta? Saako yksilö itse valita?

Kun kyse on perustavaa laatua olevista yksilönoikeuksista, uskonnonvapaudesta, koskemattomuudesta, lastenoikeuksista ja tasa-arvosta, yksilöllä tulee olla oikeus valita itse. Ryhmäoikeudet ovat tärkeitä, mutta niillä ei voida perustella ryhmän tyranniaa yksilöä kohtaan asiassa, joka vaikuttaa niin perustavanlaatuisesti yksilöön, mutta ei niinkään ryhmään. Uskonnonvapaus saattaa hajoittaa ryhmää, jos yksilö kokee uskontoa vaihtaessaan vieraantuvansa ryhmästä, mutta tätä voidaan vähentää, jos uskonnoille ei anneta sitä painoarvoa, joka niillä nyt vielä tänäkin päivänä on. Uskonnot tulisi marginalisoida eikä niillä tulisi olla yhteiskunnallista asemaa. Jos näin ei tehdä, uskonnoista tulee tyranneja, jotka pyrkivät säilyttämään asemansa niin toisten ryhmien kuin yksilöidenkin kustannuksella ja/tai niistä tulee yhteiskuntaa rikkirepivä elementti. (-> Uskontojen haittojen minimointi)

Fyysinen koskemattomuus taas on YK:n ihmisoikeusjulistuksen yksi taatuista oikeuksista. (-> YK: yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus) Olisi hankala vetää rajaa sille, minkälainen fyysinen väkivalta olisi luvallista ja mikä ei. Voidaanko se vetää esimerkiksi kasvatuksellisista syistä tai uskonnon takia? Se antaisi uskonnolle ja vanhemmille (ehkä koulullekin) oikeuden väkivaltaan. (-> Väkivalta)

Tasa-arvokysymykseksi asia muuttuu, jos tyttöjen vastaava ympärileikkaus eli klitoriksen hupun poistaminen, on laissa kiellettyä. On yllättävää, miten vähän tätä kieltoa vastaan protestoidaan – siihen on selkeästi sopeuduttu. Miksi siis olisi liikaa vaatia, että pojilla olisi sama fyysinen koskemattomuus kuin tytöillä ja heillä itsellään oikeus päättää aikuisena haluavatko he ympärileikkauksen vai ei. Koska kysehän on nimenomaan yksilönoikeudesta valita, sitten kun hän on siihen kykenevä ja siihen taas tähtäävät lasten oikeudet. Lasten oikeudet pyrkivät turvaamaan lapsen hyvinvoinnin ja oikeudet tilanteessa, jossa niitä helposti niin vanhempien kuin yhteiskunnan taholta sorrettaisiin muuten.

Kun nyt on luotu järkevät ja yleismaailmalliset periaatteet ja pyritään tekemään maailmasta parempi paikka kaikille asua ja olla, niin niistä periaatteista tulisi pitää kiinni ja implimentoida niitä myös kulttuureissa, jotka joutuvat sen takia muuttamaan perinteitään. Perinteitä on jouduttu muuttamaan kaikkialla. Se on osa sivilisaation evoluutiota. (-> Sivilisaation evoluutio)

Lasten ympärileikkaukset ovat jäänne ajoilta, jolloin hallitseminen tapahtui väkivallalla ja uskonnolla. Nyt tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä ei voida enää perustella niiden puolesta.

Päänsisäiset maailmat vs. interaktiivinen maailma

Päänsisäisillä maailmoilla tarkoitan niitä ajatusmalleja, joihin ihminen turvautuu ja joihin hän uskoo. Interaktiivisella maailmalla tarkoitan kaikkea olemassaolevaa ja niiden välistä kanssakäymistä.

Päänsisäisessä maailmassa ihmisen uskomukset näyttelevät suurta roolia. On hankala jatkuvasti kyseenalaistaa, joten ihminen turvautuu erilaisiin uskomuksiin siitä, miten asioiden tulisi olla. (:Tahto uskoa) Hän uskoo, että asia on jollain tietyllä tavalla. Interaktiivisessa maailmassa syy-seuraus -suhteilla on ratkaiseva asema. Asioilla on syynsä ja niillä syillä on seurauksensa. Kun pään sisäinen maailma yrittää olla pään kantajan kannalta ideaalinen maailma, niin interaktiivinen maailma on sitä todellisuudessa.

Nämä päänsisäiset maailmat ja interaktiiviset maailmat käyvät jatkuvaa keskustelua siitä, miten kunkin ihmisen tulisi toimia omassa elämässään ja suhteessa muihin. Olisi tärkeää kokonaisuuden kannalta, että jokainen ymmärtäisi, ettei se päänsisäinen maailma ja ne säännöt, joita kukin on omaksunut, ole totuus. Totuus, jos sellaista voi edes ihmismieli käsittää, on juuri se interaktiivinen maailma. Se tavallaan puhuu kieltä, jota ihminen vasta opettelee.

Tämä on yksi syy siihen, miksi ne päänsisäisten maailmojen sanat ja merkitykset ovat aina vajaita ja riittämättömiä todellisuuden käsittelyyn. Kun esimerkiksi minä kirjoitan tässä, yritän vain töniä lukijoita omasta mielestäni oikeaan suuntaan. Kaikki nämä kirjoitukset tulee kyseenalaistaa. Asiat tulee ymmärtää sen kautta, miten interaktiivinen maailma sen omalla kielellään puhuu.

Päänsisäisissä maailmoissa yleinen mielipide ja laumaminä ovat oleellisia tekijöitä. (-> Yleinen mielipide, laumaääni) Interaktiivisessa maailmassa ihmisen pitäisi luodata erityisesti biologiaa ja evoluutiota, koska ne vaikuttavat niin suuresti myös siihen, kuka ihminen on.

Vanha zen-buddhalainen sanonta sopisi tähän lopetukseksi: ”Sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole kuu.” Siten teksti, joka yrittää kirjoittaa totuudesta, ei ole totuus. Tai: mielipide totuudesta ei ole totuus.

Sankarit ja pelastajat

Ihmisillä tuntuu olevan suuri tarve sankareille ja pelastajille. Jos sellaisia ei ole tarjolla, heidät keksitään. Näin on syntynyt niin uskontoja kuin kulttejakin ja se näkyy jatkuvasti niin pop-kulttuurissa kuin politiikassakin. Tuntuu, että ihmisjoukot tarttuvat mihin tahansa oljenkorteen, jotta joku tekisi heidän olonsa paremmaksi. Tavalla tai toisella.

Suuri usko pelastajaan saa ihmiset passivoitumaan tai perustamaan lahkoja tai ideologioita, joita he sitten pakottavat muille. He joko eivät tee tarpeeksi itse muuttaakseen olosuhteita, joissa elävät tai tekevät olosuhteet hankaliksi muille. Ja silloinkin, jos he onnistuvat saamaan valtaan, he vain kurjistavat tilannetta ennestään joustamattomuudellaan ja suurella uskollaan pelastajaansa ja omaan aatteeseensa. (-> Uskonnot, -> Ideologiat)

Tämä on näkynyt viime vuosina uusien poliittisten pelastajien nousuna. Toiset heistä ovat hyvin konservatiivisia, kuten Trump tai Putin – toiset taas liberaaleja kuten Macron tai Trudeau. Tällaiset pelastajat kertovat ajasta, jolloin kansa ei koe oloaan turvalliseksi ja kansainvälinen tilanne on hankala. Se kertoo suurista kansallisista epäoikeudenmukaisuuden tunnoista. Tarvitaan joku joka pelastaa meidät kaikelta tältä.

Poliittisten pelastajien ilmestyminen kertoo paitsi poliittisen järjestelmän toimimattomuudesta myös kansalaisten passivoitumisesta. He luovuttavat ja äänestävät sitä, kuka lupaa heille eniten. Sitten he ehkä äänestävät jotain toista, kun he pettyvät ensimmäiseen pelastajaan, mutta eivät aktivoidu itse. Tämä luo mahdollisuuden valepelastajille, joista tulee käytännössä diktaattoreita. Näistä en tässä anna esimerkkiä, mutta luotan siihen, että kuka tahansa päivän uutisia lukeva henkilö löytää helposti esimerkkejä itsekin.

Tärkeää olisi siis voimauttaa ihmiset toimimaan itse. Heillä tulee olla riittävästi kanavia vaikuttaa ja heillä tulee olla riittävä yleissivistys, jotta he tietävät miten asiat on ja miten niitä voidaan muuttaa. Siksi yleissivistävä koulutus kaikille valtion asukkaille on edellytys osallisuudelle.

Yleissivistys on tärkeää myös siksi, että useampi ihminen ymmärtäisi, etteivät keksityt sankarit ja pelastajat auta. Voima tekemiseen pitäisi löytyä ihmisiltä itseltään ja heidän välisestä yhteistyöstä.

Ihmisten välinen yhteistyö taas tuhoutuu sitä nopeammin, mitä vähemmän ihmiset tuntevat olevansa samaa joukkoa. (-> Me-ryhmät)

Sankarien ja pelastajien ilmaantuminen on aina merkki työstä, jota ihmiset eivät halua itse tehdä. Siksi heidän ilmaantumisensa on myös merkki siitä, että ihmisiä pitäisi aktivoida toimimaan itse.

Tahto uskoa

Maailma on hankala paikka, jossa on paljon erilaisia tapoja toimia ja niin monia erilaisia ”totuuksia”. Nekään, mitä pidetään toisinaan totuuksina maailmasta ja ihmisyydestä eivät sitä välttämättä ole. On hyvin hankala pitää mieli koko ajan avoimena ja kyseenalaistaa kaikki – vaikka tätä olen tähdentänytkin läpi koko Ihmisten rauha -kirjoituksen. Oikeastaan on riitettävä, että silloin tällöin käy omia ajatuksiaan läpi ja heijastelee niitä uusiin tietoihin ja näkemyksiin.

Moni ei kuitenkaan ole syystä tai toisesta kykenevä edes silloin tällöin kyseenalaistamaan omia näkemyksiään. Toisinaan kyse voi olla ihan silkasta haluttomuudesta. Halutaan pidättäytyä siinä, mihin on siihen asti luottanut eikä edes haluta myöntää, että olisi mitään tarvetta heijastella omia mielipiteitään. Tähän liittyy myös valeheijastelu, jossa henkilöt heijastelevat uusia tietoja vain oman vahvan uskonsa kautta ja joko selittävät asiat sen kautta tai kieltävät ne kokonaan. Tämä vain vahvistaa henkilön vanhaa maailmankuvaa, mutta ei uudista sitä.

Ihmisillä on tahto uskoa. He haluavat, että asiat käyvät järkeen tai että niillä on jokin selitys. Koska monille asioille on ollut hankala antaa järkevää selitystä on turvauduttu uskomuksiin ja niitä on järjestetty dogmikokonaisuuksiksi, joista käytetään nimityksiä uskonto tai ideologia (-> Uskonto, -> Ideologiat). Uskontojen ja ideologioiden välinen ero on lähinnä siinä, että uskonnoissa asioista selitetään yliluonnollisella, ideologioissa maallisella. Silti dogmit määrittävät maailmankuvan ja saattavat estää sen uudistamisen.

Koska halu uskoa on hyvin vahva ihmisillä, tulisi niiden, jotka kykenevät, antaa uusia asioita, joihin uskoa. Joskus olen miettinyt, että ihmisten pitäisi kyetä muuttamaan ajatteluaan niin, että he kykenisivät uskomisen sijasta luottamaan asioihin. Siis sen sijaan, että he sokeasti uskoisivat asioihin, joita heille on opetettu, he luottaisivat asioihin, joista on saatu tutkimustuloksia. Tämä saattaa olla liikaa pyydettyä. (-> Liian korkeat ihanteet) Mutta jos ihmiset edes joskus kyseenalaistavat tietonsa ja uskonsa, uusia asioita pääsee syntymään – ja parhaimmillaan asiat muuttuvat parempaan suuntaan.

Kauniit ja kiiltävät asiat

Kun olen seuraillut medioita ja niissä seurattuja ja toistettuja asioita, on mieleeni tullut vertaus harakoista, jotka varastavat kauniita ja kiiltäviä tavaroita. Tuntuu, että ihmisten itsehillintä loppuu ja kaikki on saatava nyt heti – varsinkin, jos muut pitävät sitä hienona ja se kiiltelee lupaavasti. Tämä tuntuu pohjaavan ihmisten ryhmäkäyttäytymiseen, jossa yksilöt matkivat toisiaan ja pyrkivät kohottamaan omaa arvoaan saavuttamalla asioita, joita ryhmä pitää hienona.

Juuri tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani tulin huomanneeksi erityisen mielenkiintoisen uutisen, jossa Facebookin entinen johtaja pitää sosiaalista mediaa yhteiskuntaa tuhoavana. Vääriä tietoja ja manipulointia kertaa Chamath Palihapitiya. Olen tästä huomattavan samaa mieltä. Kirjoitin Ihmisten rauha -kirjoituksessa henkisestä karkista (-> Henkinen karkki), jota olin jo ajatellut yhdeksi linkiksi tämän kirjoituksen ja alkuperäisen kirjoituksen välillä. Henkinen karkki on tavallaan jotain kaunista ja kiiltävää, joka saa ihmiset tulemaan luokseen samoin kuin kynttilä vetää puoleensa koita. Sitä nautitaan usein ”ryyppyporukoissa”, koska muutkin nauttivat ja kyse on lähinnä lyhytaikaisesta mielihyvän tunteesta, johon ollaan riippuvaisia.

Kauniit ja kiiltävät asiat vievät ihmisten huomion pois tärkeistä ja olennaisista asioista. Kauniit ja kiiltävät asiat saattavat jopa saada ihmiset toimimaan vastoin niitä periaatteita, jotka ovat hänen omalle hyvinvoinnilleen tärkeitä. Saati sitten hänen laumansa hyvinvoinnille. Siten kauniiden ja kiiltävien asioiden ihailu ryyppyporukassa, kuten sosiaalisessa mediassa, voi olla hyvin haitallista niin henkilölle itselleen kuin yhteisölle hänen ympärillään – ja helppo tapa manipuloida ihmisjoukkoja. (-> Yleinen mielipide)

Kauniiden ja kiiltävien asioiden vastakohta lienee rumat ja inhottavat asiat. Rumat ja inhottavat asiat eivät välttämättä todella ole rumia ja inhottavia – ne ovat vain jotain, jotka on sellaisiksi leimattu. Usein tämä leimaus tapahtuu käänteisesti kauniisiin ja kiiltäviin asioihin nähden. Jos jokin asia on kaunis ja kiiltävä niin tokihan sitten ne muut ovat rumia ja inhottavia. Tällainen ajattelu syntyy helposti kauniilla ja kiiltävillä asioilla mässäilevissä ryyppyporukoissa. Tällaisella leimaamisella kyetään edelleen manipuloimaan ihmisjoukkoja.

Niin kauniit ja kiiltävät kuin rumat ja inhottavatkin asiat on hyvä huomioida ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Vain tietoisesti havainnoimalla niitä, kyetään olemaan astumatta niiden ansoihin ja kyetään pysymään objektiivisena asioiden suhteen.