Suppea ja laaja ajattelu

Yhteiskunnallinen keskustelu muuttuu helposti jonkinasteiseksi sanalliseksi tappeluksi, jossa keinoja kaihtamatta pyritään voittamaan toinen osapuoli. Harvoin pysähdytään miettimään sitä, että molemmat osapuolet saattavat olla oikeassa, he vain katsovat asiaa eri tavoin.

  Luullakseni katsontakantaan vaikuttaa erityisesti älykkyys, mutta myös pelko ulkopuolelle jäämisestä. Älykäs henkilö katsoo asioita laajalla näkökulmalla, vähemmän älykäs suppeammalla. Toisaalta älykäskin henkilö saattaa pelätä niin paljon ryhmän ulkopuolelle jäämistä, että omaksuu ryhmän mielipiteet ja käytännössä kieltäytyy ajattelemasta laajemmin.

  Suppealla ajattelulla tarkoitan välitöntä ajattelua. Ihminen ajattelee asioita, jotka ovat läsnä. Hän saattaa ajatella ihmisiä, jotka ovat läsnä, heidän tunteitaan ja tarpeitaan tai yleistää omat tunteet ja tarpeet muihin läsnäoleviin tai käsiteltävinä oleviin asioihin. Myös oman ryhmän mielipiteet ovat jatkuvasti läsnä.

  Laajalla ajattelulla tarkoitan sellaista ajattelua, joka ottaa huomioon tekojen ja tapahtumien syyt ja seuraukset mahdollisimman laajalla kaarella. Tällöin henkilö ei yleistä omia tunteitaan ja ajatuksiaan toisiin vaan pyrkii ymmärtämään näiden toisten tunteita, ajatuksia ja motiiveja. Laajassa ajattelussa pyritään myös oppimaan menneistä virheistä. Suppeassa ajattelussa menneisyyden virheet vertautuvat henkilön omiin kokemuksiin tai niiden puutteeseen. Siitä syystä suppeasti ajatteleva usein tulkitsee väärin myös muiden motiiveja.

  Tässä lienee jo käynyt selväksi, että arvostan enemmän laajaa ajattelua kuin suppeaa.

  Laajemmankin ajattelun akhilleen kantapää on tiedon puute. Vajavainen tieto synnyttää puolinaisia ja huonoja päätöksiä. Toisaalta laajemmin ajatteleva osaa paremmin korjata tietonsa puutteet tai täydentää ne. Suppeasti ajatteleva täydentää tietonsa puutteet tunteillaan, ideologiansa opinkappaleilla tai ryhmänsä mielipiteillä.

  Suppea ajattelu ei ota huomioon asioiden seuraamuksia. Se siis johtaa vaikeisiin tilanteisiin ja pahimmillaan jopa suppeasti ajattelevien ihmisten omaan tuhoon. Siinä on suuri vaara, että jos yhteiskunnallinen keskustelu ja päätöksenteko ovat suppeita, koko yhteiskunta joutuu vaaraan. Joku käyttää suppeaa ajattelua varmasti hyväkseen. Sitä on helppo manipuloida vetoamalla tunteisiin, opinkappaleisiin tai jopa uskontoon.

  Laajempi ajattelu taas pyrkii siihen, että asiat todella paranisivat kaikille eikä muutos olisi näennäistä tai jopa negatiivista. Se voi tarkoittaa tärkeiden asioiden tunnistamista, oikeuksien laajempaa tarkastelua ja rajojen vetämistä. ”Ei” on joskus vaikea sana, mutta tarpeen.

  Silti laajempi ajattelu ei pyri jäädyttämään yhteiskuntaa, vaan antaa tilaa myös kasvulle ja muutokselle. Koska laajempi ajattelu ei pidä kiinni laidoista, se mukautuu kuhunkin tilanteeseen parhaan ymmärryksensä mukaan. Suppeassa ajattelussa pidetään kiinni laidoista. Silloin kaikki muu näyttäytyy pelottavana ja vastustettavana.

  Tästä johtuu, että suppealla ajattelulla on aina vastaukset valmiina, mutta laajalla ajattelulla ei koskaan ole yksinkertaista vastausta. Siksi suppea ajattelu vetoaa moniin ihmisiin. On turvallisempaa, kun vastaukset ovat valmiina, kun ei ole epävarmuutta. Sama pätee uskontoihinkin.

  Suppean ajattelun vastaukset eivät ole aina suorastaan väärin, ne ovat vain suppeita vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Ne saattavat toimia välittömällä henkilökohtaisella tasolla, mutta epäonnistua laajemmassa kaaressa. Onnistuminen välittömällä henkilökohtaisella tasolla tuntuu suppeasti ajattelevasta ihmisestä menestykseltä. Hän pitää sitä merkkinä ajattelun oikeellisuudesta. Tämä on yksi syy siihen, miksi suppea ajattelu saa helposti ihmiset puolelleen.

  Epäilen hyvin vahvasti, ettei osa ihmisistä ole kyvykkäitä laajaan ajatteluun. Heitä voidaan toki kouluttaa siihen ja se olisi hyvä tehdäkin, mutta lopulta omat tunteet ja ryhmän paine menee oman ajattelun edelle. Siksi on erityisen tärkeää, että ne, jotka kykenevät ajattelemaan laajasti, tekisivät niin ja parhaansa mukaan opastaisivat muita siinä ja esittäisivät syy-seuraus-suhteet niin, että suppeastikin ajattelevat voivat ne ymmärtää. Tavallaan laajasti ajattelevat joutuvat luomaan ideologioita, jotta saavat viestinsä perille, mutta sitten he joutuvat taistelemaan noita ideologioita vastaan, jotta he saavat asiat etenemään edelleen.

  Se ei ole kovin kiitollinen työ eikä se ole muuttumassa alkuunkaan helpommaksi maailmassa, jossa jokainen huutaa.